Näin luet uzbekistanilaista arkkitehtuuria: madrasa, mausoleumi, minareetti, khanaka ja iwan

Lähes jokainen historiallinen muistomerkki, jossa käyt, edustaa yhtä viidestä tyypistä. Kun tiedät, mitä katsot, rakennuksen pohjaratkaisu alkaa avautua.

• Madrasa: oppilaitos, jossa on pihan ympärille sijoitetut opiskelijoiden huoneet, luentosalit ja rukoushuone. Registanilla sijaitseva Ulugh Begin madrasa rakennettiin vuosina 1417–1420; se on kooltaan 81 kertaa 56 metriä, ja siinä on kaksi kerrosta opiskelijakammioita ja neljä minareettia.
• Mausoleumi: hauta, tavallisesti kupolikattoinen kammio haudan yllä. Vanhin, jossa voit käydä, on Buharan Samanidien mausoleumi 800- ja 900-lukujen taitteesta; mahtavin on Gur-e-Amir, Timurin hauta Samarkandissa.
• Minareetti: torni, josta rukouskutsu annettiin. Buharan Kalyanin minareetti vuodelta 1127 kohoaa 46,5 metriin, ja se toimi myös vartiotornina ja majakkana.
• Khanaka: sufien majatalo, kupolikattoinen kokoontumis- ja rukoussali, jonka yhteydessä on huoneita dervisheille ja matkalaisille. Buharassa Nadir Divan-Begin khanaka vuosilta 1619–1620 seisoo Lyabi-Hauzin länsilaidalla.
• Moskeija: pienestä korttelimoskeijasta perjantaimoskeijaan, jossa koko kaupunki rukoili. Timurin suunnitelmissa Bibi-Khanymin pihalle piti mahtua 10 000 ihmistä.

Monet näistä rakennuksista ovat yhä käytössä. Buharan Mir-i-Arabin madrasassa on taas opetettu opiskelijoita vuodesta 1946, ja Kalyanin ja Bolo-Hauzin moskeijoissa pidetään perjantairukoukset. Muiden madrasojen opiskelijakammioissa on nykyään käsityöläisiä, kauppoja ja museoita.

Suuresta rakennuksesta näet ensimmäisenä sen pishtaqin. Persiankielinen sana tarkoittaa julkisivusta esiin työntyvää portaalia: korkeaa suorakulmaista kehystä syvän kaarisyvennyksen ympärillä, ja varsinainen ovi on pienenä sen perällä. Se on rakennuksen kyltti, ja rakentajat panivat siihen parhaat laattatyönsä ja kirjoituksensa. Jotkut jopa signeerasivat sen: Gur-e-Amirin portaalin mosaiikissa on sen rakentajan, isfahanilaisen Muhammad ibn Mahmudin, nimi.

Kaksi lukua kertoo, kuinka pitkälle ajatus vietiin. Bibi-Khanymin moskeijan portaali kohoaa 35 metriin. Timurin Valkoisen palatsin, Shahrisabzin Ak-Sarayn, portin kaari oli 22,5 metriä leveä, Keski-Aasian levein, ja sen kaksi sortunutta tornia ovat yhä noin 38 metriä korkeat.

Vinkkimme: seiso Registanilla aukion keskellä ja vertaa pishtaqeja. Sher-Dor rakennettiin kaksi vuosisataa vastapäätä olevan Ulugh Begin madrasan jälkeen sen peilikuvaksi, mutta maanpinta oli siihen mennessä noussut noin kaksi metriä, joten kopiosta tuli tanakampi.

Iwan on holvattu sali, jossa on seinät kolmella sivulla ja neljäs sivu avoinna: huone, joka on puoliksi ulkona. Kun pihan jokaisen sivun keskelle tehdään iwan, syntyy neljän iwanin pohjakaava, jota käytettiin madrasoissa ja moskeijoissa kaikkialla Keski-Aasiassa ja Iranissa. Myös pishtaqin takana oleva syvä syvennys on iwan.

Buharassa ja Hivassa samalla sanalla, ayvan, tarkoitetaan myös kaiverrettujen puupylväiden kannattelemaa kuistia, jonka katto on tasainen ja maalattu; se antaa varjoa ja vangitsee tuulenvireen. Tunnetuin on Buharan Bolo-Hauzin moskeijan ayvan, joka lisättiin vuonna 1917: kaksikymmentä 12 metriä korkeaa pylvästä, joiden kapiteelit on kaiverrettu tippukivimäisiksi. Hivassa Allakuli-kaanin 1830-luvulla rakennetun Tash-Haulin palatsin haaremi avautuu korkeisiin ayvaneihin, yksi kullekin kaanin neljästä vaimosta ja suurin kaanille itselleen.

Sama puusepäntyö täyttää kokonaisen salin Hivan Juma-moskeijassa: tasakatto 212 kaiverretun puupylvään varassa, nykyiseen muotoonsa rakennettu uudelleen vuonna 1788. Oppaassamme Itchan Kalasta kerromme, mistä ne löydät.

Kun kuljet madrasan pishtaqin läpi, olet sen pihalla, jota reunustavat pienet kaariovet yhdessä tai kahdessa kerroksessa. Jokainen ovi avautuu hujraan, kammioon, jossa opiskelijat asuivat ja opiskelivat. Registanin madrasoissa järjestely näkyy parhaiten, ja monissa niiden pohjakerroksen kammioissa on nykyään käsityöläisiä ja matkamuistokojuja, joten voit astua sellaiseen sisään.

Rukoushuoneessa Mekkaan päin olevassa seinässä on mihrab, syvennys, joka osoittaa rukoussuunnan. Se on usein rakennuksen hienoimmin koristeltu kohta: Buharan Kalyanin moskeijan mosaiikkimihrabin vuodelta 1514 on signeerannut kalligrafi Bayazid al-Puroni.

Toimivassa moskeijassa rukoussali kuuluu niille, jotka siellä rukoilevat. Kysy oppaaltasi, milloin sisään on sopivaa mennä, äläkä valokuvaa rukoilevia ihmisiä.

Gumbaz tarkoittaa yksinkertaisesti kupolia: Shahrisabzin Kok Gumbaz -moskeija on ”sininen kupoli”. Varhainen tyyppi on Samanidien mausoleumissa: leveä, matala kupoli tiilikuution päällä ja neljä pientä kupolia nurkissa.

Timurin rakentajat halusivat kupoliensa näkyvän kauas, joten he tekivät niistä kaksinkertaisia. Sisällä on matalampi, huoneen mittasuhteisiin sopiva holvi; ulkona toinen, paljon korkeampi kuori nousee korkean tamburin päälle, enimmäkseen turkoosein laatoin päällystettynä ja joskus uurrettuna. Bibi-Khanymissa ulkokupoli ulottuu noin 40 metriin, kun taas sisällä mihrabin yllä oleva holvi kohoaa 30 metriin.

Tutkimisen arvoinen kupoli on Gur-e-Amirin: halkaisija noin 15 metriä ja korkeus 12,5 metriä, 64 syvää uurretta, ja se pullistuu hieman tamburinsa yli. Tamburin ympäri kiertää usean metrin korkuisin kirjaimin kirjoitus: ”Ikuisuus kuuluu Jumalalle”.

Jokaisen laatan alla on poltettua tiiltä, ja vuosisatojen ajan tiili oli myös koriste. Samanidien mausoleumissa pienet tiilet on ladottu korinpunonta-, shakkiruutu- ja ruusukekuvioihin eri syvyyksille, joten seinät muuttuvat auringon mukana. Kalyanin minareetissa yksikään tiilikoristenauha ei toista toisen kuviota.

Sitten tuli väri. Nämä sanat kuulet Shah-i-Zindassa, jossa yhdeltä kujalta löytyvät ne kaikki:

• Kaiverrettu terrakotta: kuvio leikataan syvälle savilevyihin, jotka sitten lasitetaan ja poltetaan, joten valo ja varjo tekevät puolet työstä. Shadi Mulk Akan julkisivu vuodelta 1372 on hienoin esimerkki.
• Majolika: lasitettuja laattoja, joihin kuvio on maalattu. Shadi Mulk Akan sisätila on lähes kokonaan majolikaa syvänsinisellä pohjalla.
• Mosaiikki: yksivärisiksi lasitettuja laattoja, jotka leikataan pieniksi paloiksi ja sovitetaan yhteen kuin palapeli, kuten Tuman Akan portaalissa vuodelta 1405.
• Banna’i: lasitettuja ja lasittamattomia tiiliä ladotaan rinnakkain niin, että kuvio tai kokonaiset sanat muurataan suoraan seinään.
• Kashin: ei tekniikka vaan materiaali, englanniksi stonepaste: valkoinen keraaminen massa, joka on enimmäkseen jauhettua kvartsia ja jossa on hieman lasifrittiä ja savea. Persialainen tutkielma vuodelta 1301 antaa suhteeksi kymmenen osaa kvartsia, yhden osan frittiä ja yhden osan savea. Se keksittiin, jotta saataisiin kiinalaisen posliinin kaltainen valkoinen massa, ja sen päällä värit tulevat kirkkaina esiin.

Laatat eivät olleet siellä vain kauneuden vuoksi: ne suojasivat takanaan olevaa tiiltä kuumuudelta, pakkaselta, sateelta ja pölyltä. Hivassa vuosina 1852–1855 rakennettu Kalta-Minor vie ajatuksen loppuun asti: se on ainoa kokonaan lasitetuilla laatoilla päällystetty minareetti.

Girih on persiaa ja tarkoittaa ”solmua”: suorista, toisiinsa punoutuvista nauhoista syntyviä geometrisia kuvioita, jotka muodostavat tähtiä ja monikulmioita. Yksi Uzbekistanin varhaisimmista esimerkeistä on Rabat-i Malikin karavaanisarain portissa vuodelta 1078 Navoista Buharaan johtavan tien varrella. Timuridien aikana virtaavat kasvikiehkurat valtasivat suuren osan pinnoista, mutta girih pysyi keskiaasialaisissa rakennuksissa käytössä vielä pitkään. Mitä laattojen, suzanien ja ovien aiheet tarkoittavat, kerromme artikkelissa uzbekistanilaisen ornamentiikan symbolit.

Kufi on arabialaisen kalligrafian vanhin tyyli, joka on nimetty Irakin Kufan kaupungin mukaan: kulmikas, pystysuora ja vaakasuora. Sen neliömäinen muoto tehtiin rakentajia varten, ja tiilet ja laatat toimivat siinä kuin pikselit. Seiso Ak-Sarayn pylonien alla, niin näet kokonaisia sanoja sinisistä tiilistä ruudukkoon ladottuina, useimmat niistä Koraanista. Kalyanin minareetissa kufinen nauha kertoo sen rakennuttaneen hallitsijan, Arslan-kaanin, nimen.

Ganch on paikallinen kaiverrettava laasti: kipsiä, johon on sekoitettu savea tai lössiä, ja se kaiverretaan vielä tuoreena syviksi, pitsimäisiksi paneeleiksi. Termezissä al-Hakim at-Termizin mausoleumi oli päällystetty sisältä kaiverretulla ganchilla 1000-luvun loppuun mennessä. Emiirin kesäpalatsin, Buharan ulkopuolella sijaitsevan Sitorai Mohi-Hosan, Valkoisessa salissa mestari Shirin Muradov levitti kaiverrettua ganchia peilien päälle eikä toistanut yhtäkään kuviota kahdesti: katso päiväretkemme Buharan ympäristöön.