Lyabi-Hauz ja Chor Minor: Buharan lampiaukio ja neljän tornin porttirakennus

Hauz on kivillä vuorattu lampi, ja vuosisatojen ajan Buhara eli niiden varassa. Vanhaankaupunkiin oli siroteltu kymmeniä lampia, joihin vesi tuli kanavista, jotka saivat vetensä Zeravšan-joesta, ja ne olivat kaupungin tärkein vedenlähde. 1920- ja 1930-luvuilla useimmat kuivattiin ja täytettiin. Lyabi-Hauz säilyi ympäröivien rakennustensa ansiosta.

Lampi kaivettiin noin vuonna 1620 Nadir Divan-Begille, visiirille ja Imam Quli -khaanin sedälle; khaani hallitsi Buharaa vuosina 1611–1642. Lampi on noin 46 × 36 metriä ja enintään 5 metriä syvä. Sen reunat ovat kellertävästä kalkkikivestä tehtyjä portaita, jotka laskeutuvat veteen. Vesi tuli Shahrud-kanavasta, eikä laskuojaa ollut.

Tämäkin lampi koki kuivan kauden. Neuvostoaikana se tyhjennettiin ja sitä käytettiin urheilukenttänä. Sitten 1950-luvulla läheisessä ruokakaupassa syttyi tulipalo, eikä kanavassa ollut tarpeeksi vettä sen sammuttamiseen. Lampi täytettiin uudelleen, ja vuosikymmenen lopulla sen ympärille rakennettiin putki ja yksinkertainen suihkulähde.

Aukion pohjoissivu on yksi pitkä tiilirakennus, puoli vuosisataa lampea vanhempi. Kukeldashin madrasa rakennettiin vuosina 1568–1569 Abdullah-khaani II:n aikana hänen hovinsa arvohenkilön Kulbaba Kukeldashin varoilla. Se on aukion vanhin rakennus ja Buharan suurin madrasa: noin 80 × 60 metriä, ja sisäpihan ympärillä on kahdessa kerroksessa 160 opiskelijakammiota.

Kävele rakennuksen ulkosivua pitkin ja katso pohjakerrosta. Ulommat kammiot vuokrattiin kaupungin kauppiaille, joten madrasa elätti itsensä, kun sen opiskelijat opiskelivat sisällä. Nykyään osa rakennuksesta kuuluu Buharan valtiolliselle museoalueelle.

Kaksi rakennusta, jotka katsovat toisiaan veden yli, kantavat molemmat visiirin nimeä. Länsipuolella on hänen khanakansa vuosilta 1619–1620, sufien kupolikattoinen kokoontumistalo. Sen noin 11 metriä leveä neliönmuotoinen pääsali rakennettiin dhikriä, sufien laulurukousta, varten, ja sen akustiikka on yhä hyvä.

Itäpuolella on vuoden 1622 madrasa, josta oli tarkoitus tulla karavaanisarai. Tarinan mukaan Imam Quli -khaani kutsui sitä avajaisissa hienoksi madrasaksi, eikä khaanin sanaa voinut perua. Nadir lisäsi portaalin, kulmatornit ja ylimääräisen kammiokerroksen, ja niin siitä tuli madrasa.

Seiso portaalin edessä ja katso ylös. Kaksi simurgia, persialaisten tarujen feeniksin kaltaista lintua, lentää kohti ihmiskasvoista aurinkoa, ja kummallakin on kynsissään valkoinen peura. Eläviä olentoja näkee harvoin Keski-Aasian madrasojen laattakoristeissa. Samarkandissa vuonna 1619 aloitetussa Sher-Dorin madrasassa tiikerit jahtaavat peuroja ihmiskasvoisen auringon alla; katso Registan Samarkandissa. Palaa auringonlaskun aikaan, kun matala valo osuu portaaliin.

Päivisin Lyabi-Hauz on risteyspaikka: kauppakupolit alkavat muutaman askeleen päässä lännessä, ja Poi Kalyaniin on kävelyä noin 500 metriä. Pimeän tultua siitä tulee kaupungin olohuone. Teehuoneet ja ravintolat kattavat pöytänsä veden äärelle, perheet tulevat kävelylle, ja madrasojen valot heijastuvat lampeen.

Jokaisesta neljästä kupolista, sen historiasta ja siitä, mitä sen alla nykyään myydään, kerromme oppaassamme Buharan kauppakupoleista.

Tilaa vihreää teetä ja plovia, Buharan versiota, joka on makeampi ja jossa on kuivattuja hedelmiä. Lisää siitä, mitä kannattaa maistaa ja mistä sitä ostaa, kerromme oppaassamme Uzbekistanin basaareista; Buharan kupolit ovat sillä listalla. Jos haluat viettää illan kodin pöydän ääressä teehuoneen sijaan, järjestämme illallisen paikallisen perheen luona.

Kävele Lyabi-Hauzilta noin kymmenen minuuttia koilliseen asuinkujia pitkin; jo kujat ovat puolet retken viehätyksestä. Sitten yksi niistä avautuu pienelle aukiolle, ja siinä se on: kompakti tiilirakennus, jossa on neljä tornia, kunkin päällä sininen kupoli.

Chor Minor tarkoittaa ”neljää minareettia”, mutta tornit eivät ole minareetteja: niistä ei ole koskaan kutsuttu rukoukseen. Rakennuksen valmistutti vuonna 1807 Khalif Niyaz-kul, varakas turkmeenitaustainen buharalainen, madrasansa porttirakennukseksi. Madrasa on kadonnut; porttirakennus on jäljellä. Alakerrassa oli eteishalli ja yläkerrassa kirjasto matalan kupolin alla. Yhdessä tornissa on portaikko, ja kolmea muuta käytettiin varastoina.

Miksi neljä tornia, ja miksi jokainen on koristeltu eri tavalla? Kukaan ei tiedä varmasti, ja jokaisella oppaalla on oma suosikkiversionsa. Yhden mukaan neljä tornia edustavat neljää maailmanuskontoa, ja vierailijat etsivät koristeista ristiä, kalaa ja rukousmyllyä. Toisen mukaan ne edustavat Buharan neljää dynastiaa. Kolmannen mukaan Niyaz-kul halusi yksinkertaisesti osoittaa, että kaikki ihmiset elävät saman taivaan alla. Monet näkevät siinä myös kaikua intialaisen Hyderabadin neljätornisesta Charminarista. Kaikki nämä ovat tulkintoja, eivät historiaa.

Vuonna 1995 kaakkoistorni sortui, ja vuonna 1997 se rakennettiin uudelleen UNESCOn tuella. Nykyään sisällä toimii käsityö- ja matkamuistopuoti, ja pientä maksua vastaan pääsee yleensä katolle seisomaan aivan kupolien viereen.