Sarmyshin rotkon kalliopiirrokset Navoin lähellä ja mitä nähdä matkalla

Sarmysh-puro on uurtanut rotkon Navoin alueen mataliin Karatau-vuoriin, ja rotkon molempien puolten kallioseinämät ovat tummia, sileitä ja lohkeilleet laatoiksi – ihanteellinen pinta piirroksille. Piirrokset ryhmittyvät kahteen pääkohteeseen noin 2,5 km pitkän rotkon varrella. Joissakin paneeleissa on yksi ainoa eläin; toiset, kuten yllä oleva, ovat niin täynnä, että myöhemmät hahmot on hakattu aiempien päälle.

Rotko on suojeltu noin 5 000 hehtaarin museo- ja suojelualueena. Se perustettiin vuonna 2004 Navoin alueellisen historiamuseon sivuosastoksi, ja vuonna 2019 se sai valtiollisen museo- ja suojelualueen aseman. Uzbekistan merkitsi Sarmyshin UNESCOn alustavaan luetteloonsa ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja jätti lokakuussa 2024 päivitetyn esityksen, jossa kohde esitellään sekakohteena, arvokkaana sekä kalliotaiteensa että luontonsa vuoksi. Samassa tekstissä Sarmyshia verrataan Kazakstanin Tamgalyyn ja Kirgisian Saimaluu-Tashiin, alueen tunnetuimpiin kalliotaidemaisemiin.

Useimmat piirrokset ovat pronssikaudelta, noin vuosilta 3000–900 eaa., mutta jotkin aiheet ovat vanhempia ja ulottuvat neoliittiselle kaudelle ja sitäkin kauemmas. Vanhin tunnistettava aihe on villihärkä eli alkuhärkä. Härät ovat yleensä 30–80 cm pitkiä ja tehty niin samankaltaisella tekniikalla, että tutkijat arvelevat monen niistä olevan yhden mestarin työtä. Etsi hahmoja, joiden vartalo on täytetty viivoilla, kolmioilla ja ruudukoilla: tämä koristeellinen tyyli on yksi niistä, jotka tutkijat nostavat Sarmyshissa esiin.

Härät toimivat myös kellona. Villihärkien luita on löytynyt paikallisista kaivauksista, jotka on ajoitettu 2. vuosituhannen lopulle eaa., ja 1. vuosituhannen alkuun eaa. mennessä eläimet olivat kadonneet Keski-Aasiasta. Alkuhärkää esittävä kalliopiirros on siis tehty aikana, jolloin ihmiset täällä näkivät niitä vielä elävinä.

Varhaisella rautakaudella rotkoa käyttivät sakojen ja skyyttien maailmaan kuuluneet paimentolaisheimot, ja kuvat muuttuvat niiden mukana. Härät katoavat, ja niiden tilalle tulevat peurat, argalit, hevoset ja kamelit, pienempinä ja aroille tyypillisellä soljuvalla ”eläintyylillä” piirrettyinä. Mukaan ilmestyvät jouset ja nuolet sekä ratsumiehet ja metsästyskohtaukset. Vuorikauriit ja härät ovat koko rotkon yleisimmät aiheet, ja argalit valtavine kiertyneine sarvineen, kuten yllä oleva, on helppo huomata.

Viimeisimmät piirrokset ovat keskiajalta: kotivuohia, kameleita ja koiria sekä arabialaisin kirjaimin tehtyjä kirjoituksia, jotka on helppo ajoittaa. Aiheiden joukosta löytyy myös avoimen viisisormisen käden ääriviiva. Oppaamme auttaa sinua lukemaan kallion kerroksia häristä ratsastajiin ja kirjoitukseen, niin että yhdestä paneelista tulee aikajana.

Piirrokset ovat vain osa tarinaa. Arkeologit ovat kirjanneet rotkosta ja sen ympäristöstä yli 200 kohdetta: kivikautisia leiripaikkoja, piikivipajoja ja -kaivoksia, hautakumpuja sekä muinaisten kylien ja kastelukanavien jäänteitä. Vesi oli syy siihen, että ihmiset palasivat samaan paikkaan tuhansien vuosien ajan.

Keväällä rinteet vihertävät ja rotko on kauneimmillaan. Alueella kasvaa yli 650 kasvilajia, joista 27 tavataan vain täällä. Alueella suojellaan myös Uzbekistanin punaiseen kirjaan merkittyjä eläimiä, muun muassa munkkikorppikotkaa ja Severtzovin argalia, villilammasta, joka elää yhä läheisillä Nuratau-vuorilla. Kävelysillat ja näköalatasanteet pitävät kävijät askeleen päässä kalliosta; älä koske piirroksiin äläkä merkitse niitä liidulla.

Paluumatkalla päätielle pysähdy Rabat-i Malikissa, Buharan tien varrella lyhyen ajomatkan päässä Navoista länteen. Sen rakennutti 1070-luvulla Samarkandista käsin hallinnut karahanidihallitsija Shams al-Mulk Nasr, ja se entisöitiin 1100-luvun alussa. Tutkijat pitävät sitä yhtä lailla kuninkaallisena aroresidenssinä kuin tienvarsimajatalona; se palveli matkalaisia 1700-luvun alkuun asti. Sen korkeassa tiiliportaalissa on yhä kufilainen kirjoitus, joka ylistää ”maailman sulttaania” lepopaikan rakentamisesta. Vuonna 2023 Rabat-i Malikista tuli osa UNESCOn maailmanperintökohdetta Silk Roads: Zarafshan-Karakum Corridor.

Paikallinen perimätieto, jonka eräs matkailija kirjasi muistiin 1800-luvulla, piti raunioita kaanin ja hänen perillistensä linnana; erään version mukaan sen rakensi Malik Khan -niminen paimentolaispäällikkö. Se on legenda; kirjoitus ja historioitsijat viittaavat karahanideihin.

Tien toisella puolella on sardoba, samalta ajalta peräisin oleva katettu vesisäiliö. Sana tulee persiasta ja tarkoittaa ”kylmää vettä”. Zeravšan-joen vesi johdettiin sinne maanalaista kanavaa pitkin, jonka varrella oli kaivoja, ja porrastettu käytävä vie alas kupolin alle yli 10 m:n syvyyteen. Jos haluat kuulla muitakin tarinoita Buharan keitaalta, artikkelimme Buharan legendat kokoaa ne yhteen.

Navoi itse on nuori kaupunki: se perustettiin vuonna 1958 vanhan Karmanan kaupungin viereen ja nimettiin runoilija Alisher Navoin mukaan. Kaupungin historia on Karmanassa. Pieni Mir-Sayid Bakhromin mausoleumi, joka on ajoitettu 900–1000-luvuille, on sisältä vain noin 4,5 × 4,4 m, mutta sen tiiliportaali on täynnä kuvioita, ja siinä kulkee kufilaisella kirjoituksella tehty Koraanin säkeiden nauha.

Muutaman minuutin päässä on 1500-luvulta peräisin oleva kunnioitetun sufimestarin Kasim Sheikhin kompleksi kupolikattoisine khanakoineen; khanaka oli majatalo uskoville vierailijoille ja dervisheille. Molemmat muistomerkit kuuluvat samaan UNESCOn Silkkitie-kohteeseen kuin Rabat-i Malik. Jos haluat ymmärtää pyhien paikkojen vierailuperinnettä, oppaamme ziyarat Uzbekistanissa selittää sen. Varaa molempiin yhteensä 40 minuuttia.

Sarmysh on Navoista Nurataan vievän tien varrella, joten rotko voi yhtä hyvin aloittaa pidemmän matkan pohjoiseen. Nurata, noin 50 km Navoista, kasvoi pyhiä kaloja täynnä olevan lähteen ympärille. Legendan mukaan taivaalta putosi siellä hehkuva kivi, ja vettä kumpusi siitä, mihin se iski; nur tarkoittaa ”valoa”. Tosiasiat ja legenda löytyvät Nurata-oppaastamme.

Nuratasta Aydarkul-järven jurttaleireille on vielä noin 60 km Kyzylkumin aavikolle: kamelikyyti, illallinen nuotiolla ja yö huopajurtassa – kaikki kuvattu Aydarkulin jurttaleirin oppaassamme. Jos nukkuisit mieluummin kylässä, jatkomatkamme Nuratau-vuorille lisää yön perheen luona vuorilla ja aamuvaelluksen paikallisen oppaan kanssa Buharan ja Samarkandin välisellä reitillä.