Itchan Kala, Hiva: historia, legendat ja näin kierrät muurien ympäröimän kaupungin

Hivassa on kaksi muurirengasta. Ulkokaupunki Dishan Kala kasvoi sisemmän, Itchan Kalan eli ”sisälinnoituksen”, ympärille. Itchan Kala on noin 650 kertaa 400 metrin suorakaide, pinta-alaltaan kaikkiaan 26 hehtaaria. Sen poikki kävelee kahdessakymmenessä minuutissa.

Sisällä on yli 50 historiallista muistomerkkiä ja noin 250 vanhaa taloa, useimmat 1700- ja 1800-luvuilta. Hivasta tuli Horezmin pääkaupunki vuonna 1598, kun Amudarja oli muuttanut uomaansa ja jättänyt vanhan pääkaupungin, Gurgenchin, ilman vettä. Täältä seuraavat kolme vuosisataa hallinneet kaanit täyttivät sisäkaupungin moskeijoilla, madrasoilla ja palatseilla.

Muurit on rakennettu auringossa kuivatusta savitiilestä; ne ovat 8–10 metriä korkeat ja 5–6 metriä paksut, ja niiden pituus on noin 2,2 km. Pyöreät tornit työntyvät esiin suunnilleen 30 metrin välein, ja muurin harja on sakarainen kuin hammasrivi. Muurien vieressä kulki aikoinaan vallihauta; eteläpuolella sen voi yhä erottaa maastosta. Muureja korjattiin ja rakennettiin uudelleen monta kertaa, mutta osa niiden perustuksista kuuluu Hivan vanhimpiin rakenteisiin.

Neljä porttia osoittaa neljään ilmansuuntaan:

• Ota-Darvoza, länsiportti, ”Isän portti”: pääsisäänkäynti, josta useimmat kävijät tulevat sisään ja jossa lippukassa on.
• Bogcha-Darvoza, pohjoisportti, ”Puutarhaportti”: tie ulos Nurullaboyn palatsille.
• Polvon-Darvoza, itäportti, ”Voimamiehen portti”: sen vieressä ovat Allakuli-kaanin karavaanisarai ja katettu kauppahalli.
• Tosh-Darvoza, eteläportti, ”Kiviportti”.

Jokaisen portin molemmin puolin oli tornit ja yläpuolella galleria, ja pidemmät porttikäytävät katettiin kupolirivillä.

Kun tulet sisään länsiportista, se on ensimmäinen asia, jonka näet: leveä turkoosi lieriö, pohjasta 14,2 metriä halkaisijaltaan, kuin veitsellä katkaistu 29 metrin korkeudelta. Muhammad Amin-kaani aloitti sen rakentamisen vuonna 1852 madrasansa viereen; madrasa on Hivan suurin, ja sen kahdessa kerroksessa on 130 huonetta noin 260 opiskelijalle.

Suunnitelmissa oli 70–80 metriä, ja joidenkin kertomusten mukaan vielä enemmän; kaani halusi maailman korkeimman minareetin. Siksi pohja on niin leveä: tornin piti kaventua jyrkästi noustessaan. Se on ainoa kokonaan lasitetuilla laatoilla päällystetty minareetti, turkoosein, vihrein ja valkoisin raidoin, ja sen kirjoituksissa on hivalaisen runoilijan Ogahin säkeitä.

Kunya-Ark, ”vanha linnoitus”, sijaitsee heti länsiportin sisäpuolella: linnoitus linnoituksen sisällä, noin 1,2 hehtaaria, joka rakennettiin 1600-luvun lopulla kaanien hallintopaikaksi. Seuraavan sadan vuoden aikana se täyttyi: siihen tulivat moskeija, tuomioistuin, rahapaja, asevarasto, ruutitehdas, tallit, keittiöt ja haaremi.

Huone huoneelta, valtaistuinsalista haaremiin, sitadelli ja Allakuli-kaanin palatsi esitellään oppaassamme Kunya-Ark ja Tash-Hauli.

Sen hienoin huone on vastaanottosali Kurinish-khana, rakennettu vuosina 1804–1806: sinivalkoisin laatoin vuorattu iwan, joka avautuu pihalle, jolle kaanin kesäjurtta pystytettiin. Alkuperäinen, vuonna 1816 tehty hopealla päällystetty valtaistuin on nykyään Moskovan Kremlissä; näkemäsi on kopio. Laatoin koristellun kesämoskeijan lisäsi Allakuli-kaani.

Sitadellin korkein kohta on Ak Sheikh Bobon vartiotorni. Säästä se päivän loppuun: siitä lisää alempana.

Tornin nimi on jo itsessään legenda. Tarinan mukaan kauan ennen kuin kaanit rakensivat sitadellinsa, pyhä mies nimeltä Ak Sheikh Bobo, Valkoinen sheikki, asui kammiossa kukkulan korkeimmalla kohdalla. Tiedossa oleva on arkisempaa: hänen kammiostaan tuli myöhemmin sitadellin tähystystorni. Kahdeksan tällaista tarinaa, kunkin yhteydessä se, mitä oikeasti tiedetään, ja missä kannattaa seistä niitä kuunnellessa, löydät oppaastamme Hivan legendat.

Kadulta se ei näytä miltään erityiseltä: matala tiilirakennus, jossa on tasakatto eikä portaalia, kupolia tai pihaa. Sisällä on yksi ainoa hämärä sali, noin 55 kertaa 46 metriä, jossa 212 kaiverrettua puupylvästä 17 rivissä kannattelee kattoa; joidenkin laskujen mukaan niitä on 213. Valo tulee vain katon aukoista, joten kävellessäsi pylväät siirtyvät varjosta auringonvaloon. Miten hivalaiset mestarit kaivertavat pylväitä ja ovia ja missä heidän työtään voi seurata nykyään, kerromme artikkelissa uzbekistanilaiset puu-, metalli- ja kultakäsityöt.

Moskeijan mainitsee ensimmäisen kerran 900-luvulla arabimaantieteilijä al-Muqaddasi; nykyinen rakennus on vuosilta 1788–1789. Monet pylväät ovat vanhempia kuin niitä ympäröivät seinät. Vanhimpien arvellaan olevan 900–1000-luvuilta, ja ne on otettu uudelleen käyttöön aiemmista rakennuksista, ehkä Kathista, Horezmin aiemmasta pääkaupungista. Ovien ja pylväiden kaiverretut vuosiluvut ulottuvat vuodesta 1316 vuoteen 1789. Katso kapiteeleja ja jalustoja: yksikään ei ole samanlainen. Moskeijan vieressä oleva minareetti on 42 metriä korkea.

Vuosina 1825–1842 hallinnut Allakuli-kaani muutti Itchan Kalan ilmeen. Saadakseen tilaa hän purkautti osan muurista itäportin vierestä. Sen paikalle nousivat karavaanisarai (1832–1833), madrasa (1834–1835) ja katettu kauppahalli eli tim (1836–1838). Karavaanisarain ja kauppahallin vuokrilla rahoitettiin madrasan kirjasto. Madrasassa toimii nykyään käsityökeskus.

Hänen palatsinsa Tash-Hauli, ”kivitalo”, rakennettiin 1830-luvulla: yli 260 huonetta kolmen pihan ympärillä. Haaremi rakennettiin ensimmäisenä. Sen pihan yhdellä sivulla on viisi loggiaa kaiverrettujen puupylväiden varassa: neljä kaanin neljälle vaimolle ja suurin kaanille itselleen. Vastaanottopihalla, Ishrat-hovlissa, vieraat saattoivat pystyttää jurttansa kahdelle pyöreälle korokkeelle; kolmas piha, Arz-hovli, oli tuomioistuin. Sinivalkoiset laatat ovat mestari Abdullah Jinin työtä, ja puukatot on maalattu punaisin ja keltaisin värein.

Hivassa kerrotaan palatsista myös tarinaa: kaani halusi sen valmiiksi kahdessa vuodessa, ensimmäinen arkkitehti Usta Nur Muhammad sanoi, ettei sitä voi tehdä niin nopeasti, ja lopulta työ kesti kahdeksan vuotta.

Pahlavan Mahmud eli 1200- ja 1300-luvuilla; hän kuoli 1320-luvulla. Hän oli kotoisin käsityöläissuvusta, työskenteli nahan parissa ja kirjoitti runoja, ja hänet muistettiin voittamattomana painijana ja parantajana. Nykyään hän on Hivan suojeluspyhimys, ja Iranissa painijat rukoilevat häntä yhä ennen ottelua.

Oman toiveensa mukaan hänet haudattiin työpajaansa, ja haudan ympärille kasvoi pyhäkkö. Nykyinen rakennus pystytettiin vuosina 1810–1825 Muhammad Rahim-kaani I:n aikana. Sen kaksoiskupoli, Hivan suurin, on päällystetty turkoosein laatoin ja kullattu huipulta. Täällä on haudattuna useita kaaneja, ja sisällä laatoissa on persiankielisiä säkeitä, joiden kirjoittajaksi mainitaan Mahmud itse. Se on yhä pyhänä pidetty paikka, jossa käy uskovia vierailijoita: peitä olkapäät ja polvet, ota naisena mukaan huivi ja puhu hiljaa.

Itchan Kalan nuorin maamerkki rakennettiin vuosina 1908–1910. Islam Khoja oli Hivan ensimmäinen visiiri Muhammad Rahim-kaani II:n ja tämän pojan Isfandiyar-kaanin aikana ja uudistaja: hän rahoitti sairaalan, apteekin, posti- ja lennätinkonttorin sekä maallisia kouluja.

Hänen minareettinsa on 56,6 metriä korkea, Hivan korkein, ja sitä kiertävät siniset, valkoiset ja vihreät laattaraidat. Noin 45 metrin korkeudella oleva näköalatasanne on vanhankaupungin korkein kohta. Hänen madrasansa on pieni, siinä on 42 kammiota ja suuri kupolisali, ja nykyään siellä toimii taideteollisuusmuseo.

Pääseekö minareettiin kiipeämään, ratkeaa päivän mukaan. Kierreportaikko on kapea, pimeä ja jyrkkä.

29. kesäkuuta 1969 koko Itchan Kalasta tuli valtiollinen historiallinen ja arkkitehtoninen museoalue. Kaupungista tuli museo ilman, että sen asukkaat muuttivat pois, ja restauroijat muuttivat sisään. Monet näkemistäsi laatoista ja kaiverruksista uusittiin noina vuosikymmeninä ja uudelleen Hivan 2 500-vuotisjuhlaa varten vuonna 1997.

12. joulukuuta 1990 Itchan Kala merkittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon ensimmäisenä kohteena Uzbekistanissa. Buhara seurasi vuonna 1993 ja Samarkand vuonna 2001. Nykyään museoalueella on 15 pysyvää näyttelyä vanhoissa madrasoissa ja palatseissa.

Itchan Kala ei ole tyhjä ulkomuseo. Monumenttien takana olevissa vanhoissa taloissa asuu yhä perheitä, ja monet heistä saavat elantonsa käsitöistä ja matkailijoista: vierastaloista, tasakatoilla olevista kahviloista, matkamuistokojuista, puunveistosta ja keramiikasta.

Varhain aamulla kujat kuuluvat heille, ja illalla, kun päiväryhmät ovat lähteneet, jälleen. Kaksi sääntöä: talon ovi on yksityinen ovi, olipa se kuinka valokuvauksellinen tahansa, ja kysy lupa ennen kuin valokuvaat ihmisiä.

Tämän puolen Hivasta näkee parhaiten kodin sisältä. Illaksi voimme järjestää illallisen paikallisen perheen vieraana, mikä on yksinkertaisin tapa nähdä, miten kaupunki nykyään elää. Kerro mahdollisista ruokarajoituksista varatessasi.

• Lippu: kujilla kävely on ilmaista. Sisäpuolen museot ja muistomerkit kattaa yksi yhdistelmälippu, jonka saa länsiportin kassalta. Se on voimassa yhden päivän, ja jokainen lisäpäivä maksetaan erikseen. Sen hinta ja sisältö määritellään paikan päällä, joten kysy siellä, myös siitä, maksavatko minareettikiipeilyt lisää.
• Aukioloajat: kujat ovat elävää kaupunkia eivätkä koskaan sulje. Museot ovat auki päiväsaikaan; tarkista ajat lippukassalta.
• Kuinka kauan: yksi kokonainen päivä ja ilta. Toisena päivänä voit lisätä Dishan Kalan ja aavikkolinnoitukset: katso Hiva 1 tai 2 päivässä.
• Paras valo: auringonnousu tyhjiä kujia ja muurien pehmeää valoa varten; Juma-moskeija keskipäivän tienoilla, kun auringonvalo lankeaa katon läpi; Kalta-Minor päivän viimeisenä tuntina, kun laatat hehkuvat.
• Auringonlasku: kiipeä Kunya-Arkin Ak Sheikh Bobon vartiotorniin: huipulta kupolit, minareetit ja tasaiset savikatot yhdistyvät yhdeksi kuvaksi. Kattoterassin kahvila on rennompi vaihtoehto. Illaksi voit varata illallisen terassilla viinin kera ja näkymällä Itchan Kalaan.
• Pukeutuminen: olkapäät ja polvet peitettyinä Juma-moskeijassa ja Pahlavan Mahmudin mausoleumissa, ja naisille huivi; muualla tavalliset kesävaatteet käyvät hyvin.
• Missä yöpyä: muurien sisällä, jos mahdollista. Vanhoissa taloissa toimivissa pienissä hotelleissa ja vierastaloissa saat kujat itsellesi ennen ryhmien saapumista ja niiden lähdettyä. Lisää artikkelissa missä yöpyä Uzbekistanissa.
• Perille pääsy: nopea Jaloliddin Manguberdi -juna lähtee Taškentista klo 07.00 joka päivä paitsi sunnuntaisin ja saapuu Hivaan noin klo 14.30; asemalta on puolen tunnin kävelymatka muureille. Katso junat Uzbekistanissa ja Hivasta Buharaan.

Jokaisesta muistomerkistä on lippuineen ja aikatauluineen oma korttinsa oppaassamme Buharan ja Hivan nähtävyydet. Koko kaupungista kerromme Hivan kaupunkioppaassa. Oppaidemme kanssa Itchan Kalan näet Hivan kävelykierroksella, ja se kuuluu matkoihin Hiva 3 päivässä, 8 päivän klassinen kiertomatka ja muihin Hiva-matkoihimme. Oletko jo Hivassa ja haluat oppaan vain omalle ryhmällesi? Varaa yksityisopas Hivaan.

Kun kävelet pohjoisportista ulos Dishan Kalaan, tulet Nurullaboyn palatsille, viimeisten kaanien kotiin. Sen vastaanottosali valmistui vuonna 1912: laattojen ja puukaiverrusten sijaan peilejä ja kattokruunuja.

Illaksi ota taksi Arda Khivaan, Govuk-järven rannalla olevaan uuteen kaupunginosaan, joka avattiin toukokuussa 2025: rantakatu, kupolien alla oleva basaari, ravintoloita ja 3 000-paikkainen amfiteatteri veden äärellä. Päivän monumenttien jälkeen viemme vieraamme sinne illalliselle.