Gur-e-Amir Samarkandissa: Timurin hauta, historia ja legendat

Timur tilasi tämän haudan jollekulle toiselle. Vuonna 1403 kuoli hänen pojanpoikansa ja valittu perillisensä Muhammad Sultan, ja vanha valloittaja, joka palasi Samarkandiin syksyllä 1404, pani rakentajansa työhön: pojanpojalle oli tehtävä mausoleumi. Muutamaa kuukautta myöhemmin Timur oli itse kuollut, ja rakennuksesta, jonka hän oli pystyttänyt nuorelle miehelle, tuli hänen oma hautansa.

Nykyään Gur-e-Amirissa, jonka nimi tarkoittaa persiaksi ”emiirin hautaa”, lepäävät Timur, kaksi hänen poikaansa, kaksi hänen pojanpoikaansa ja hänen hengellinen opettajansa. Tuomme vieraat tänne lähes jokaisen Samarkand-päivän päätteeksi. Tässä on mausoleumi sellaisena kuin oppaamme sen kertovat: kuka lepää missäkin, tummanvihreä kivi Timurin haudan päällä, uurteinen kupoli, kulta sisällä, haudan avaaminen vuonna 1941 ja legendat – legendoiksi merkittyinä.

Pojanpojalle rakennettu hauta

Paikka ei alun perin ollut hautausmaa. 1300-luvun lopulla Muhammad Sultan rakennutti tänne kompleksin: itäpuolelle kaksikerroksisen madrasan, länsipuolelle kupolikattoisen khanakan eli sufien majatalon ja niiden väliin pihan, jonne tultiin pohjoispuolen korkean portaalin kautta. Portaali on yhä pystyssä, ja sen mosaiikissa on rakentajan nimi, Muhammad ibn Mahmud Isfahanista.

Ruhtinaan kuoleman jälkeen Timur lisäsi pihan eteläpuolelle mausoleumin: kahdeksankulmion, jota kruunaa valtava uurteinen kupoli. Hän ei koskaan nähnyt sitä valmiina. Timur kuoli helmikuussa 1405 Otrarissa sotaretkellä. Hän oli valmistanut itselleen kryptan kotikaupunkiinsa Shahrisabziin, mutta hänen ruumiinsa tuotiin Samarkandiin ja laskettiin pojanpojan hautaan. Koko hänen elämänsä tarina on jutussa Amir Timur (Tamerlan).

Työn saattoi loppuun toinen pojanpoika, Ulugh Beg, tähtitieteilijä, joka rakennutti Registanin ensimmäisen madrasan. Vuonna 1425 hän lisäsi itäpuolelle gallerian, joka on nykyinen pääsisäänkäynti.

Kuka lepää Gur-e-Amirissa

Sisällä, veistetyn marmoriaitauksen takana, ovat kenotafit. Ne ovat pelkkiä muistokiviä. Varsinaiset haudat ovat suoraan niiden alla olevassa kryptassa samassa järjestyksessä, ja krypta on suljettu vierailijoilta.

• Timur, haudattu 1405, keskellä tummanvihreän kiven alla.
• Muhammad Sultan, pojanpoika, jolle hauta rakennettiin.
• Miran Shah, Timurin poika, kuoli 1408.
• Shah Rukh, Timurin poika, kuoli Heratissa 1447. Hänen tyttärensä toi hänen ruumiinsa Samarkandiin samana vuonna.
• Ulugh Beg, Timurin pojanpoika, kuoli lokakuussa 1449. Hänen veljenpoikansa Abdallah siirsi hänen jäännöksensä tänne.
• Sayyid Baraka, Timurin hengellinen opettaja.

Täällä on haudattuna myös muita dynastian jäseniä. Kierrä aitaus hitaasti: joka puolelta näet saman suvun eri järjestyksessä.

Tummanvihreä kivi Timurin haudalla

Timurin kenotafi on se, jota kaikki etsivät: tummanvihreä nefriittilohkare, eräänlaista jadea, vaaleiden marmorien keskellä. Ulugh Beg toi sen Samarkandiin vuoden 1425 sotaretkeltä ja asetti sen isoisänsä haudalle.

Kivessä on pitkä arabiankielinen kirjoitus. Se mainitsee ”suuren sulttaanin” Timurin ja johtaa hänen sukunsa sukupolvien kautta esi-isään, joka hänellä oli yhteinen Tšingis-kaanin kanssa, ja vielä pidemmälle Alan Qo’aan, mongoliklaanien legendaariseen äitiin, jonka kerrottiin tulleen raskaaksi valonsäteestä. Saman sukuluettelon toinen versio on kaiverrettu Timurin marmoriseen hautakiveen kryptassa.

Katso tarkkaan, niin huomaat, että kivi on kahtena kappaleena. Vuonna 1740 persialainen hallitsija Nader Shah vei sen mukanaan, ja matkalla se haljesi kahtia. Tarinan mukaan halkeamaa pidettiin huonona enteenä, ja neuvonantajat kehottivat häntä palauttamaan kiven. Se palasi Samarkandiin haljenneena ja on pysynyt täällä siitä asti.

Uurteinen kupoli

Kadulta huomaat ensimmäisenä kupolin. Sen halkaisija on noin 15 metriä ja korkeus 12,5 metriä, se on syvään uurrettu, siinä on 64 harjannetta, ja se pullistuu hieman alla olevan lieriömäisen tamburin yli. Laatat ovat kirkkaansinisiä, ja harjanteiden poikki kulkee valkoisia ja turkooseja kuvioita.

Lue tamburia. Sen ympäri kiertää usean metrin korkuisin kirjaimin kirjoitus: ”Ikuisuus kuuluu Jumalalle”. Sen yläpuolella pienemmät kirjaimet sanovat: ”Ylistys Jumalalle”. Hautarakennuksessa viesti on selvä.

Tämä muoto kulki kauas. Timurin jälkeläiset perustivat Intiaan mogulidynastian, ja historioitsijat näkevät Gur-e-Amirin vaikutuksen heidän haudoissaan: Baburin puutarhassa Kabulissa, Humayunin haudassa Delhissä ja Taj Mahalissa Agrassa.

Sisällä: onyksia, sinistä ja kultaa

Astu sisään ja pysähdy hetkeksi, jotta silmäsi tottuvat. Seinien alaosa on päällystetty onyksilevyillä, ja niiden yllä on veistetty marmorireunus tippukivimäisine syvennyksineen. Ylempänä seinät ja sisäkupoli on peitetty papier-mâché-reliefikoristeilla, jotka on maalattu sinisiksi ja kullattu, niin että koko sali näyttää hehkuvan.

Suuri osa näkemästäsi on restauroijien työtä. 1900-luvun alkuun mennessä madrasasta ja khanakasta oli jäljellä vain perustukset, ja kaksi pihan neljästä minareetista oli sortunut. Kryptan holvi rakennettiin uudelleen vuosina 1924–1926, ulkokupoli ja sen lasite 1950-luvulla, ja kullattu sisätila restauroitiin 1970-luvulla. Vuonna 1996, Timurin 660-vuotisjuhlan kunniaksi, minareetit rakennettiin uudelleen ja koko kokonaisuus kunnostettiin. Vuonna 2001 Gur-e-Amir liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”Samarkand – Crossroad of Cultures”.

1941: haudan avaaminen

Kesäkuussa 1941 neuvostoliittolainen tieteellinen retkikunta avasi haudat. Työ alkoi 16. kesäkuuta; Timurin arkku avattiin 19. kesäkuuta. Ryhmään kuuluivat kirjailija Sadriddin Ayni, kuvaaja ja antropologi Mihail Gerasimov, joka osasi rekonstruoida kasvot kallon perusteella.

Luut vahvistivat sen, mitä kronikat kertoivat. Timur oli noin 172 senttimetriä pitkä, aikakaudelleen kookas mies, rintakehältään leveä. Hänen oikea jalkansa ja oikea kätensä olivat pahoin vammautuneet, ja hän ontui selvästi. Ontuminen antoi hänelle persialaisen lisänimen Timur-i Lang, ”ontuva Timur”, josta Euroopassa tuli Tamerlan. Gerasimov muovaili Timurin ja Ulugh Begin kasvot, ja hänen rekonstruktionsa ovat yhä ne muotokuvat, jotka useimmat tuntevat.

Vuoden 1942 lopulla Timur ja hänen jälkeläisensä haudattiin uudelleen kryptaan täysin islamilaisin menoin.

Legenda: varoitus haudalla

Tämä on legenda, ei asiakirjoihin perustuva tieto. Samarkandissa sinulle kerrotaan, että hautaan oli kaiverrettu varoitus, jossa pyydettiin, ettei Timurin lepoa häirittäisi. Lisäksi kerrotaan, että kun arkku avattiin, kryptan täytti voimakas hartsien tuoksu ja että se oli ”Tamerlanin henki”.

Dokumentoiduista kirjoituksista ei löydy tällaista varoitusta: vihreän kiven sanat ovat sukuluettelo. Gerasimovin läheiset kutsuivat tarinaa keksityksi. Legenda elää silti, ja oppaamme kertovat sen kiven vieressä seisten.

Tiesitkö?

• Lyhyen kävelymatkan päässä Gur-e-Amirista, matkalla Registanille, seisoo pieni Rukhabadin mausoleumi, joka rakennettiin vuonna 1380 mystikko Burhan al-Din Sagarjin haudan päälle. Legendan mukaan sen kupoliin on suljettu rasia, jossa on seitsemän hiusta profeetan parrasta.
• Timurin tyhjä krypta odottaa häntä yhä Shahrisabzissa, noin 90 km:n päässä Samarkandista vuoristosolan takana. Viemme vieraita sinne jatkomatkalla Shahrisabziin.
• Ulugh Beg, jonka tähtiluettelossa on 1 018 tähteä, lepää muutaman askeleen päässä isoisästä, joka valloitti puolet Aasiasta.

Vierailu Gur-e-Amirissa: vinkkimme

• Missä: vanhan keskustan lounaispuolella, noin kilometrin päässä Registanilta. Bulevardia pitkin sinne on helppo kävellä.
• Milloin: myöhään iltapäivällä, päivän viimeisenä kohteena. Sisällä kultaa valaisevat lamput, joten kellonajalla ei ole väliä; ulkona kannattaa jäädä hämärään asti, jolloin portaali ja kupoli valaistaan.
• Aika: 45 minuutista tuntiin.
• Lippu: myydään portin kassalla; tarkista hinta siellä ja ota mukaan käteistä sumeina.
• Pukeutuminen: tämä on mausoleumi ja pyhänä pidetty paikka. Peitä olkapäät ja polvet, naiset ottavat mukaan huivin, ja sisällä puhutaan hiljaa. Lisää oppaassamme mitä pukea päälle Uzbekistanissa.
• Yhdistä: aamulla Registan, kävely pohjoiseen Shah-i-Zindaan ja päivän päätteeksi Gur-e-Amir. Jutussamme Samarkand 1, 2 tai 3 päivässä on koko kierros, ja jutussa Samarkandin nähtävyydet, liput ja aukioloajat on kortti jokaisesta muistomerkistä.

Samarkand on noin 2 tunnin 10 minuutin päässä Taškentista Afrosiyob-pikajunalla: katso Taškentista Samarkandiin. Oppaan kanssa Gur-e-Amir kuuluu Samarkandin kohokohdat -kierrokseen ja muihin Samarkand-matkoihimme; muusta kaupungista kerrotaan Samarkandin kaupunkioppaassamme. Oletko jo Samarkandissa? Varaa opastettu kävelykierros Samarkandissa.

Lyhyesti

• Timur aloitti haudan rakentamisen vuonna 1404 pojanpojalleen Muhammad Sultanille ja haudattiin siihen itse vuonna 1405.
• Timur, hänen poikansa Shah Rukh ja Miran Shah, pojanpojat Muhammad Sultan ja Ulugh Beg sekä opettaja Sayyid Baraka lepäävät kenotafien alla olevassa kryptassa.
• Timurin haudan tummanvihreä kivi tuli vuonna 1425, haljesi vuonna 1740 ja kantaa hänen sukuluetteloaan.
• Hauta avattiin tutkimusta varten kesäkuussa 1941; hautaan kaiverrettu varoitus on legenda.
• Tule päivän päätteeksi, pukeudu peittävästi ja jää katsomaan valoja.