Uzbekistanin perinteiset käsityöt: mikä kaupunki tekee mitäkin ja missä sitä voi seurata

Fergananlaaksossa sijaitsevassa Rishtanissa on valmistettu keramiikkaa ainakin 800-luvulta lähtien. Taitonsa kaupunki on velkaa kahdelle materiaalille. Ensimmäinen on punainen savi, jota on aivan kaupungin alla ja jota voi käyttää lähes puhdistamatta. Toinen on ishkor, aavikkokasvien tuhkasta tehty lasite, joka antaa Rishtanin astioille niiden syvän turkoosin ja sinisen. Kaupungissa on noin tuhat savenvalajaa, joista noin sata on perinteisistä käsityöläissuvuista, ja kaupungin kansainvälisen keramiikkafoorumin aikana avattiin perinteisen keramiikan museo.

Hyvässä pajassa näet koko kierron: dreijan, valkoisen pohjamaalin, käsin maalaamisen, lasituksen ja polttouunin. Pyydä nähdä uuni, ei pelkkää myymälää. Lisää kuvioista ja ostamisesta kerrotaan artikkelissamme Rishtanin keramiikasta.

Tunnin päässä Buharasta sijaitsevalla Gijduvanilla on oma keramiikkakoulukuntansa, ja Rishtanin jälkeen tunnistat sen heti: sinisen sijaan ruskeaa, okraa, keltaista ja vihreää, kukka- ja geometrisin kuvioin. Tunnetuin paja kuuluu Narzullaevin suvulle, kuudennen polven savenvalajille, jotka avasivat pajansa yhteyteen keramiikkamuseon vuonna 1992. Sen vitriineistä voi seurata, miten tyyli on muuttunut, ja yhden käynnin jälkeen et enää koskaan sekoita Gijduvanin lautasta Rishtanin lautaseen.

Buharasta järjestämme puolen päivän retken Gijduvanin keramiikkapajaan lounaineen, ja itse kaupunki esitellään oppaassamme päiväretkistä Buharan ympäristöön.

Margilan on Fergananlaakson silkkikaupunki. Täällä voit seurata silkin koko polkua: kotelot kuumassa vedessä, langan kelaaminen, värjäys ja kudonta. Kuuluisat kankaat ovat atlas, joka on kokonaan silkkiä, ja adras, jossa on silkkiloimi ja puuvillakude. Molemmat ovat ikatia: kuvio sidotaan ja värjätään lankoihin ennen kudontaa, joten kutojan on tiedettävä etukäteen, mihin kukin värialue osuu. Langat siirtyvät kangaspuissa hieman, ja siksi kuvion reunat näyttävät pehmeiltä ja utuisilta. Tuo utuisuus on tekniikan tunnusmerkki.

Vuonna 1972 perustettu Yodgorlikin tehdas on helpoin paikka nähdä tämä, ja vuonna 2017 UNESCO lisäsi Margilanin atlaksen ja adraksen käsityön kehittämiskeskuksen hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriinsä. Artikkelimme Margilanin silkistä ja Yodgorlikin tehtaasta seuraa prosessia vaihe vaiheelta.

Sana suzani tulee persian neulaa tarkoittavasta sanasta. Suzani on suuri kirjottu kangas, perinteisesti osa morsiamen myötäjäisiä. Usein useampi nainen kirjoi sen kaistaleina, jotka sitten ommeltiin yhteen, ja siksi kuvio ei aina kohtaa saumoissa aivan tarkasti. Jokaisella alueella oli oma tyylinsä: Buhara, pehmeistä väreistään tunnettu Nurata, Samarkand sekä Shahrisabz hienolla iroqi-pistollaan, joka toi kaupungille World Craft City -arvonimen elokuussa 2026.

Vanhoja ja uusia töitä rinnakkain näet Urgutin basaarissa Samarkandin lähellä, jossa tekstiilirivit ovat täysimmillään sunnuntaisin ja keskiviikkoisin. Suzanin valinnasta ja aiheiden merkityksistä kerrotaan oppaassamme suzani-kirjonnasta.

Samarkandin paperia arvostettiin vuosisatojen ajan koko muslimimaailmassa. Menetelmä katosi 1800-luvulla ja herätettiin henkiin 1990-luvulla: vuonna 1996 Mukhtarovin veljekset perustivat Meros-paperimyllyn Konigilin kylään lyhyen ajomatkan päähän kaupungista. Nuorten mulperinoksien kuori keitetään, vesirattaan pyörittämä mylly survoo sen, siitä muotoillaan arkkeja ja ne kiillotetaan kivellä kiiltäviksi. Se on yksi rauhallisimmista tunneista, joita Samarkandin lähellä voi viettää. Yksityiskohdat ovat artikkelissamme Samarkandin paperista ja Konigilin myllystä.

Hiva on puunveiston kaupunki. Itchan Kalan Juma-moskeija lepää 212 puupylvään varassa, joista osa on otettu vanhemmista rakennuksista, ja vanhan kaupungin puunveistäjät tekevät yhä ovia ja pylväitä käsin. Fergananlaaksossa Kokandilla on World Craft City -arvonimi puunveistosta.

Teräs kuuluu Chustiin Namanganin alueella. Kaupunki on kuuluisa veitsistään, joiden terät ja kahvat on koristeltu. Buharalla on kaksi omaa käsityötään: metallin kohokuviointi, jota voit seurata kauppakupolien ympäristön pajoissa, sekä kultakirjonta sametille, jota tehtiin aikoinaan emiirin hoville ja nykyään kaapuihin, päähineisiin ja seinätekstiileihin. Kaikista näistä saa hyviä lahjoja; listassamme mitä ostaa Uzbekistanista on yksityiskohdat.

Käsinsolmittuja mattoja kudotaan nykyään Hivassa, Buharassa, Samarkandissa ja Margilanissa villasta ja silkistä, monet luonnonväreillä. Katso nurjaa puolta: käsinsolmitussa matossa kuvio näkyy selvästi läpi solmu solmulta, ja pienet epäsäännöllisyydet ovat normaaleja. Hapsujen pitää olla loimilankojen päitä eikä jälkikäteen ommeltu kaistale. Pajassa voit seurata, kun kutojat noudattavat kuviokaaviota solmu kerrallaan – se selittää hinnan paremmin kuin mikään todistus.