Margilanin silkki: Yodgorlik-tehdas, kotelosta ikatiksi

Silkki alkaa silkkiperhosen toukasta, joka kehrää itsensä koteloon. Fergananlaaksossa toukat syövät keväisiä mulperinlehtiä ja kehräävät kotelonsa huhtikuun puolivälin ja toukokuun puolivälin välillä. Tehdas ei itse kasvata toukkia, vaan ostaa koteloita tonneittain.

Kuitua pitää koossa luonnollinen liima, serisiini, ja kuuma vesi pehmentää sen. Kelaamossa kotelot kelluvat altaissa, ja työntekijä etsii irtonaiset päät ja vetää ne kelalle. Yksi kuitu on aivan liian ohut kudottavaksi sellaisenaan, joten useita kuituja kierretään yhteen yhdeksi langaksi.

Tässä huoneessa kannattaa viipyä. Kaikki, mitä seuraa, väristä kuvioon, riippuu langasta, joka alkaa täältä kotelo kerrallaan.

Kelattu silkki kierretään vyyhdeiksi ja ripustetaan koneiden viereen. Loimeksi eli tulevan kankaan pitkittäislangoiksi tarkoitettu lanka viedään sitten suurelle pyörivälle kehikolle ja sieltä kahdelle telalle, jotka asettavat langat rinnakkain tarkkaan järjestykseen.

Järjestyksellä on tässä enemmän merkitystä kuin melkein missään muussa kudonnassa. Margilanin ikatissa kuvio on loimessa. Jokaiseen lankaan tulee oma värijaksonsa, ja jos yksikin lanka siirtyy paikaltaan, kuvio siirtyy sen mukana.

Suuri osa näiden huoneiden laitteista on neuvostoajalta. Tehdas avattiin vuonna 1972, se toimi valtionyrityksenä vuosina 1982–1993 ja yksityistettiin vuonna 2000, jolloin se sai nimen Yodgorlik.

Paikallinen sana ikatille on abr, persiaa ja tarkoittaa ”pilveä”, ja kuvion sitomisen taito on abrbandi. Kun loimi on pingotettu, kuvio merkitään lankakimppujen poikki: mistä kukin väri alkaa ja mihin se päättyy.

Sitten kimput sidotaan. Jokaisen kohdan ympärille, jonka pitää jäädä värjäämättä, kierretään lankaa tiukasti, ja loimi upotetaan värikylpyyn. Sidotut kohdat säilyttävät värinsä. Siteet leikataan, muita kohtia sidotaan, ja loimi menee seuraavaan väriin. Jokainen lisäväri tarkoittaa uutta sidonta- ja värjäyskierrosta; monimutkaiset kuviot kävivät läpi kuudesta kahdeksaan kierrosta.

Kuvioilla on vanhoja nimiä, joista kannattaa kysyä: anorcha, pieni granaattiomena; bodom, manteli; kuchkor shokhi, pässin sarvet; tarok, kampa. Pyydä opastasi etsimään jokin niistä loimesta ennen värjäystä. Valmiista kankaasta tunnistat sen heti. Mitä nämä ja muut kuviot merkitsevät ja miten ikatia tehdään eri puolilla maata, kerromme artikkelissa Uzbekistanin ikat: khan-atlas, adras ja sametti.

Värikattiloita lämmitetään puulla lämpiävillä liesillä. Aina 1880-luvulle asti keskiaasialaiset värjärit käyttivät vain luonnonvärejä: indigoa siniseen, värimataran juurta ja kokenillia punaisiin ja vaaleanpunaisiin, saksanpähkinää ja tammenkuorta ruskeisiin, sahramia ja väriresedaa keltaisiin. Sen jälkeen synteettiset värit valtasivat alaa lähes kaikkialla.

Yodgorlik palasi luonnonväreihin 1990-luvulla. Vuonna 1996 neljä sen parasta työntekijää matkusti Intiaan opiskelemaan luonnonvärjäystä, ja nykyään tehdas käyttää menetelmää laajasti; synteettisiä värejä käytetään lähinnä halvempaan konekudottuun kankaaseen. Kun ostat, kysy, millä väreillä kappale on värjätty.

Sama elpyminen näkyy kaupungin toisella puolella Margilanin käsityökeskuksessa (Margilan Crafts Development Centre), jonka paikallinen yhteisö avasi vuonna 2007 ja jossa kudontaa ja luonnonvärjäystä opetetaan mestarilta oppilaalle. Vuonna 2017 UNESCO lisäsi keskuksen atlas- ja adras-työn hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriin.

Vasta nyt alkaa kudonta. Värjätty loimi asetetaan käsikangaspuihin, ja kude viedään sen poikki. Langat värjättiin kimppuina, eivätkä ne koskaan asetu täysin kohdalleen, joten jokaisen kuvion reuna väreilee hieman. Keskiaasialaiset kutojat säilyttävät utuisuuden tarkoituksella, kun taas muissa ikat-perinteissä tavoitellaan teräviä linjoja.

Tärkeimpiä kankaita on kaksi. Khan-atlas on puhdasta silkkiä, tiivistä ja kiiltävää, juhlien kangasta. Adraksessa on silkkiloimi ja puuvillakude; paksumpi puuvilla antaa sille hienon ripsipinnan, ja se on halvempi ja helpompi pestä. Yodgorlikissa kudotaan myös shoyita, puhdasta silkkiä, puolisilkkisiä bekasamia ja jujunchaa sekä yksinkertaista puuvillakangasta nimeltä boz.

Legenda. Margilanissa se kerrotaan näin. Vanha kaani päätti ottaa köyhän kutojan nuoren tyttären viidenneksi vaimokseen. Isä anoi häntä luopumaan aikeestaan, ja kaani suostui yhdellä ehdolla: aamuun mennessä kutojan piti tehdä jotain niin tavatonta, että kaani unohtaisi tytön kauneuden. Kutoja istui kanavan rannalla tietämättä, mitä tehdä, ja näki vedessä heijastuvat pilvet, sateenkaaren värisinä sateen jälkeen. Hän juoksi kotiin ja kutoi koko yön. Kangas, jonka hän toi kaanille, oli kevyt kuin pilvi ja hohti kuin sateenkaari. Kun häneltä kysyttiin, miten hän oli sen tehnyt, hän mainitsi sateen huuhtomat vihreät lehdet, tulppaanin terälehdet, aamuruskon punan, sinisen yötaivaan, auringonvalon vedellä ja tyttärensä silmät. Kaani taipui, ja siitä lähtien kangasta on kutsuttu khan-atlakseksi, kaanin silkiksi.

Mitä tiedetään. Kukaan ei osaa ajoittaa tarinaa, mutta se kuvaa kangasta tarkasti: kuvion pehmeät, pilvimäiset reunat syntyvät sidonnasta ja värjäyksestä, jotka näit loimihuoneessa, ja abr tarkoittaa juuri ”pilveä”. Miten Margilan toisen legendan mukaan sai nimensä, kerromme Fergananlaakson matkaoppaassamme; lisää tarinoita niiden tapahtumapaikoilta löydät artikkeleista Samarkandin legendat ja Buharan legendat.

Mattoverstas on helppo ohittaa, mutta se kannattaa etsiä. Täällä 26 hengen ryhmä solmii silkkimattoja kangaspuiden yläpuolelle ripustetun kuviokaavion mukaan. Ikat-kuvio värjätään loimeen ennen kudontaa; maton kuvio rakentuu kudonnan aikana solmu kerrallaan. Kun näet molemmat samana aamuna, ymmärrät nopeimmin uzbekistanilaisten tekstiilien kaksi logiikkaa.

Jos harkitset mattoa, katso ensin täällä tehtävää työtä. Oppaassamme mitä ostaa Uzbekistanista kerromme, miten käsin solmitun maton erottaa koneella tehdystä ja mitä tulli kysyy, kun viet maton kotiin.

Tehtaan myymälä myy khan-atlasta ja adrasta metreittäin, ja lisäksi huiveja, valmiita kaapuja, chapaneja ja kodintekstiilejä. Tarkista kaksi asiaa ennen kuin maksat.

Käännä ensin kangas. Aidossa ikatissa kuvio on värjätty lankoihin, joten se näkyy molemmin puolin; painokuvio on nurjalta puolelta haalea. Kysy toiseksi, miten kangas on tehty. Yodgorlikissa on myös mekaaninen kutomo, ja sen kangas maksaa noin kolmanneksen vähemmän kuin käsin kudottu. Molemmat ovat rehellisiä tuotteita, mutta ne eivät ole sama asia.

Adras on käytännöllinen valinta vaatteeseen, jota käytät ja peset. Khan-atlas sopii kappaleeseen, jonka säästät juhlapäiviin. Jokainen käsin värjätty kangaspala on hieman erilainen, joten jos tarvitset useamman metrin samanlaista kangasta, osta ne samasta rullasta.