Uzbekistanilaiset käsityöt puusta, metallista ja kullasta: Hivan puunveisto, Buharan kupari, Chustin veitset

Vuonna 1945 kaksi hivalaista puunveistäjää teki Taškentin uuteen oopperataloon, Alisher Navoi -teatteriin, veistetyt pariovet. Vanhempi heistä, Ata Palvanov, oli 78-vuotias; hän oli oppinut ammatin isältään ja isoisältään ja eli yli satavuotiaaksi. Hänen vaalimansa käsityö elää yhä Itchan Kalan pajoissa.

Keramiikalla, silkillä ja suzaneilla on sivustollamme omat artikkelinsa. Tämä kertoo kovemmista materiaaleista ja hienommista langoista: veistetystä puusta Hivassa ja Kokandissa, kaiverretusta kuparista ja taotusta teräksestä Buharassa, Chustin veitsistä, Buharan kultakirjonnasta ja miniatyyrimaalauksesta. Jokaisesta käsityöstä: mihin kiinnittää huomiota, mitä nimet tarkoittavat ja missä voit seurata mestaria työssään.

Veistetty puu: Hivan pylväät ja ovet

Hiva seisoo puupylväiden varassa. Itchan Kalan Juma-moskeijassa, joka rakennettiin uudelleen 1788, on tasakatto 212 puupylvään varassa 17 rivissä; ne on veistetty eri aikoina, ja jokainen on erilainen. Kävele palatsien läpi, niin näet saman työn ulkona: hoikat pylväät kannattelevat avoimia kuisteja, ayvaneja, ja raskaat pariovet ovat veistosten peitossa.

Hivan koulukunta tunnetaan aylanma islimi -kuvioista, spiraalimaisista kasviaiheista: toistensa ympäri kiertyviä varsia, kukkivia ja lehteviä versoja sekä ruusukkeita, joita kehystävät kapeat yksinkertaisen geometrian nauhat. Mestarit antoivat aiheille nimiä, kuten olma guli, omenankukka. He työskentelivät gujumilla, kovalla paikallisella jalavalla, ja plataanipuulla, eivätkä he käsitelleet puuta lakalla: ovet ja pylväät hierottiin raa’alla kasviöljyllä, joka tuo esiin puun syyt ja auttaa sitä kestämään.

Puunveistäjät työskentelevät yhä Itchan Kalassa, ja heidän pajansa toimivat samalla kouluina, joissa oppipojat oppivat piirtämään, veistämään ja viimeistelemään kuvion. Fergananlaaksossa Kokandilla on puunveiston World Craft City -arvonimi, jonka World Crafts Council myönsi vuonna 2019. Miten rakennuksen osat erottaa toisistaan, kerrotaan artikkelissa näin luet uzbekistanilaista arkkitehtuuria.

Kaiverrettu kupari: Buharan hillitty tyyli

Buhara oli 1700-luvulta 1900-luvun alkuun yksi koristellun kuparin ja messingin tärkeimmistä keskuksista. Yksi kannu kulki kolmen ammattikunnan käsien kautta: kupariseppä teki rungon ja tinasi sen sisältä, valaja teki kahvan, nokan ja saranat, ja kaivertaja koristeli valmiin esineen vasaralla ja hienoilla puikoilla.

Buharan työt tunnistaa pidättyvyydestä: klassiset, tasapainoiset muodot, muita kaupunkeja suuremmat ja rauhallisemmat kasviaiheet ja lehtien lomaan kätketyt kalligrafiarivit. Hivassa oli samankaltainen koulukunta; Kokandin tyyli oli vapaampi ja epätarkempi. Vesi- ja teekannut, tarjottimet ja altaat olivat arkiesineitä.

Nykyään kaivertajat työskentelevät pienissä liikkeissä Buharan kauppakupolien ympärillä. Pysähdy katsomaan: lautanen saa kuvionsa isku iskulta. Jalokivikauppiaiden kupoli, vuonna 1570 rakennettu Toki Zargaron, muistuttaa siitä, kuinka vanha tämä ammatti kaupungissa on.

Teräs: Buharan sepät ja Chustin veitset

Buharan Telpak Furushonin kauppakupolissa voit katsoa, kuinka veitsiä taotaan viereisessä sepänpajassa. Etsi Buharan seppien linnunmuotoisia saksia: kun avaat ne, nokasta tulee kaksi terää.

Kuuluisin uzbekistanilainen veitsi tulee kuitenkin Chustista, Namanganin alueelta Fergananlaaksosta. Pichoqissa on suora, leveä terä ja sarvesta tai luusta tehty, joskus upotekoristeltu kahva; erityisen hienoa veistä kutsutaan nimellä guldor pichoq, kuvioitu veitsi. Jokaisessa Chustin terässä on kaupungin leima, ja sen vanha seppien kortteli on yhä nimeltään Suzangaron. Andižanin lähellä oleva Shahrikhan on laakson toinen veitsikaupunki, jossa on veitsentekijäsukuja ja pajoja, joissa voi vierailla.

Uzbekistanilaisessa kodissa veitsi on muutakin kuin työkalu: sitä pidetään talismaanina, joka suojaa kotia. Pidä omasi tupessa, pyyhi se kuivaksi ja pakkaa kaikki terät ruumaan menevään matkatavaraan. Laakson kaupungit esitellään Andižan- ja Namangan-oppaassamme.

Kultakirjonta: Buharan zardozi

Zardozi tarkoittaa ”kullalla ompelemista”. Emiirikunnassa se oli hovin taidetta, ja toisin kuin silkkikirjontaa, sitä tekivät vain miehet; 1800-luvun puolivälissä Buharan emiirikunnassa työskenteli noin 350 kultakirjojaa, monet heistä Arkin pajoissa. Nykyään suurimman osan työstä tekevät naiset.

Päätekniikoita on kaksi. Zaminduzissa kultalanka peittää koko pohjan. Gulduzissa aihe leikataan sapluunan mukaan, kiinnitetään pingotettuun samettiin ja peitetään kultalangalla, jolloin kuvio erottuu kankaasta. Mestarit osaavat yli kolmekymmentä pistoa. 1930-luvulla pajat koottiin artelleiksi ja vuonna 1960 Buharan kultakirjontatehtaaksi. Taškentin Navoi-teatterin esiripun kirjoivat Buharan mestarit.

Emiirin omia kaapuja näet Buharan ulkopuolella sijaitsevan Sitorai Mohi-Hosan kesäpalatsin museossa; katso päiväretket Buharan ympäristöön. Lakkeja, laukkuja ja pieniä paneeleja myydään vanhassakaupungissa.

Miniatyyrimaalaus: Heratista Buharaan

Kirjamaalaus tuli näihin kaupunkeihin timuridien hovista. Heratissa Kamoliddin Behzad johti kuninkaallista pajaa vuodesta 1486 sulttaani Husayn Bayqaran aikana, ja runoilija Alisher Navoi oli hänen suojelijansa. 1500-luvulla shaybanidien aikana Buharalla oli oma koulukuntansa, ja sen maalarit kuvittivat aikansa runoja, kuten Hatifin teosta Khusraw ja Shirin. Taškentin islamilaisen sivilisaation keskus on esitellyt tuon vuosisadan alkuperäisiä Buharan miniatyyrejä, jotka on ostettu takaisin huutokaupoista Britanniasta.

Nykyään Buharan miniatyristit opettavat oppipoikia ja jauhavat värinsä itse mineraaleista ja kasveista, ja Samarkandin lähellä oleva Konigilin paperipaja myy miniatyyrejä mulperinkuoripaperilla. Monien näiden kohtausten taustalla olevalla runoilijalla on oma artikkelinsa: Alisher Navoi.

Keramiikka, matot ja muut

Keramiikalla on kokonaan oma karttansa: Rishtanin turkoosi, Gijduvanin ruskeat ja vihreät, Horezmin koboltti. Lue Uzbekistanin keramiikan koulukunnat ja lisää Buharasta puolen päivän retki Gijduvanin keramiikkapajaan lounaineen. Silkistä kerrotaan artikkelissa uzbekistanilainen ikat, kirjonnasta artikkelissa suzani, ja katsaus siihen, mikä kaupunki tekee mitäkin, on oppaassamme Uzbekistanin perinteiset käsityöt.

Näin vierailet pajoissa

Useimmat näistä käsitöistä tehdään perhepajoissa ja pienissä ateljeissa, ei museoissa. Mestarit esittelevät työtään mielellään, mutta he ovat töissä, joten tule oppaan kanssa, joka osaa tulkata ja kysyä oikeat kysymykset. 5 päivän Buharan ja Samarkandin käsityöt -matkamme vierailee paperintekijöiden, puunveistäjien, kultakirjojien, seppien ja keraamikkojen luona; englanninkielinen opas sisältyy hintaan, suomenkielinen opas pyynnöstä. Muiden käsitöiden, kuten Hivan puunveiston tai Chustin veitsien, ympärille rakennetun matkan voi suunnitella pyynnöstä.

Pajasta ostaminen on yksinkertaisin tapa tietää, kuka esineen on tehnyt. Uudet käsityöt eivät tarvitse vientipapereita; vanhoista esineistä kerrotaan artikkelissa mitä ostaa Uzbekistanista.

Lyhyesti

• Hivassa puuhun veistetään spiraalimaisia kasviaiheita, ja se viimeistellään öljyllä, ei lakalla; Juma-moskeija seisoo 212 veistetyn pylvään varassa.
• Buharan kaiverrettu kupari on hillittyä ja tasapainoista; katso kaivertajia kauppakupolien ympärillä.
• Chustin pichoqissa on suora, leveä terä ja kaupungin leima; pakkaa veitset ruumaan menevään matkatavaraan.
• Zardozi, Buharan kultakirjonta, oli ennen miesten hovitaidetta; katso emiirin kaapuja Sitorai Mohi-Hosassa.
• Miniatyyrimaalaus tuli timuridien Heratista; Buharalla oli oma koulukuntansa 1500-luvulla.