
Rishtanin keramiikka: ishkor-lasite, kuviot ja ostaminen
Rishtanilaisen kulhon sininen saa alkunsa tuhkakasasta. Luonnonyrtit kerätään ennen ensimmäisiä pakkasia ja poltetaan, ja puhdistettu tuhka sekoitetaan murskattuun kvartsiin tai valkoiseen hiekkaan. Maalatun saven päällä poltettuna harmaa jauhe muuttuu ,Tiesitkö? Rishtanin kuuluisa sininen syntyy arokasvien tuhkasta Rishtanin vanha lasite ishkor on keväällä kerättyjen luonnonkasvien tuhkasta tehty alkali, johon sekoitetaan kvartsihiekkaa; kupari värjää sen turkoosiksi. Useimmat pajat käyttävät nyt valmislasitteita, mutta muutama mestari on elvyttänyt vanhan reseptin. Lue lisää → lasimaiseksi lasitteeksi, jonka sävy vaihtelee turkoosista syvään kobolttiin ja joka on tehnyt pienestä Fergananlaakson kaupungista Uzbekistanin keramiikan tunnetuimman nimen.
Fergananlaakson oppaamme kertoo, miten laaksoon pääsee ja mitä muuta siellä kannattaa nähdä. Tämä artikkeli pysyy verstaassa: savi, lasite, matka dreijalta uuniin, kuviot ja niiden takana olevat suvut, siveltimen jäljen erottaminen painokuviosta ja se, miten lautaspino kulkee kotiin ehjänä.
Punaista maata kaupungin alla
Savenvalajat eivät asettuneet Tiesitkö? Legenda: Rishtanin aprikoosi sai oppineen ylistämään Jumalaa Legendan mukaan rishtanilaiset veivät 1100-luvulla uuden aprikoosin maanmiehelleen Burhan al-Din al-Marghinanille Samarkandiin; hän maistoi ja sanoi kolmesti ”Subhanallah”, joten lajike on nimeltään subhoni. Oppinut on todellinen: hän kirjoitti al-Hidayan. Lue lisää → sattumalta. Lähes koko kaupungin alla, noin metrin syvyydessä, on kerros hienojakoista punertavaa savea, ja sitä voi käyttää sellaisenaan heti kaivettuna, ilman jalostusta tai muualta tuotavan saven lisäämistä. Paikalliset kutsuvat sitä nimellä khoki surkh, punainen maa, ja erään selityksen mukaan kaupungin nimi juontuu samaa tarkoittavasta vanhasta sanasta.
Käsityöllä on täällä pitkät perinteet. Jo 1700-luvulla kaksi mestariveljestä, Abdujalol ja Abdujamil, elvyttivät chinnin, hienon lasitetun astiaston, joka syntyi vastineeksi kiinalaiselle posliinille. Kun 1800-luku päättyi, noin kahdeksassakymmenessä verstaassa työskenteli noin 300 ihmistä, monet heistä korttelissa, jota kutsutaan chinnin tekijöiden mukaan yhä Chinnigaroniksi. Vuonna 1900 rishtanilaisia töitä lähetettiin Pariisin maailmannäyttelyyn.
Legenda. Rishtanilla on oma tarinansa siitä, miten sen savi löydettiin. Sen mukaan Amir Timur (Tamerlan, 1336–1405) perusti timuridien valtakunnan, jonka pääkaupunki oli Samarkand. Hän syntyi Shahrisabzin lähellä. Lue lisää → lähetti lähettiläitä eri puolille Keski-Aasiaa etsimään parasta keramiikkaa, ja yksi heistä, kuuluisan savenvalajan Said Mikhri-Kulolin oppilas, arvioi Rishtanin punaisen maan parhaiden näkemiensä joukkoon. Mitä tiedetään: kaivaukset osoittavat, että täällä valmistettiin keramiikkaa, lasitettuja astioita ja uuneja myöten, viimeistään 800-luvulla, kauan ennen Timuria. Timurin oman kaupungin ja siellä kerrottujen tarinoiden pariin pääset artikkelissa Samarkandin legendat.
Ishkor: tuhkasta tehty lasite

Ishkor on alkalinen lasite. Sen voima tulee luonnonyrttien tuhkasta, joka sisältää runsaasti natriumia, kaliumia ja magnesiumia; kvartsiin sekoitettuna ja poltettuna se sulaa lasiksi. Sinisten ja vihreiden pigmenttien päällä se antaa Rishtanin astioille niiden syvän smaragdinturkoosin sävyn, joka näyttää märältä kuivallakin hyllyllä. Andižanin savenvalajat käyttivät ishkoria harvoin ja työskentelivät sen sijaan lyijylasitteella, minkä vuoksi vanhat andizhanilaiset astiat ovat kellertäviä.
Valmistus on hidasta ja oikukasta. Jokaisella suvulla on oma reseptinsä, joka siirtyy isältä pojalle tai mestarilta oppipojalle ja jota ulkopuolisille näytetään harvoin. Ishkorin valmistus elvytettiin 1970-luvulla, ja nykyään monet mestarit yhdistävät sen tehdasvalmisteisiin pigmentteihin: kuparioksidiin, kobolttiin ja mangaanioksidiin. Klassinen väripaletti on turkoosi, tummansininen ja ruskea maidonvalkoisella pohjalla.
Dreijalta uuniin

Rishtanilainen esine kulkee monien käsien kautta: monessa verstaassa yksi mestari dreijaa ja perhe maalaa. Vaiheet näet tässä järjestyksessä:
- Dreija. Savi puhdistetaan ja vaivataan, ja sitten se dreijataan nopealla dreijalla: Tiesitkö? Vihreä tee on kansallisjuoma, mutta Taškent suosii mustaa Vihreää teetä, kok choy, juodaan kaikkialla Uzbekistanissa koko päivän ja tarjotaan jokaiselle vieraalle ilman maitoa ja sokeria pienistä piyola-kupeista. Taškent on poikkeus: täällä useimmat kaatavat kuppiinsa mustaa teetä, qora choy. Lue lisää →-teekulho, syvä kosa-keittokulho, kannut ja iso lagan-vati Kazan-padassa porkkanoiden, sipulin ja lihan kanssa kypsennetty riisiruoka, jokaisen uzbekkijuhlan ruoka. Jokainen alue valmistaa sen omalla tavallaan. varten.
- Kuivaus. Raa’at esineet seisovat telineillä, kunnes ne ovat tarpeeksi kiinteitä käsiteltäviksi.
- Valkoinen pohja. Jokainen esine saa ohuen kerroksen valkoista savilietettä, angobia. Se peittää punaisen saven ja antaa siveltimelle sileän, kirkkaan pinnan.
- Maalaus. Kuvio piirretään käsin lasitteenalaisilla väreillä, jotka on tehty saveen sekoitetuista metallioksideista.
- Lasitus ja poltto. Lasite levitetään maalauksen päälle, ja esine menee uuniin. Mestarin on arvioitava kuumuus saven, värien ja lasitteen mukaan, eivätkä ne aina kaipaa samaa lämpötilaa. Pienikin virhe pilaa värin.
Jos satut olemaan verstaassa, kun uuni avataan, jää paikalle. Esineet tulevat ulos vielä lämpiminä, ja juuri silloin perhe näkee, mitä tuli on tehnyt siniselle.
Granaattiomenoita, manteleita ja veitsiä: näin luet kuvioita

Rishtanin maalauksissa aiheet ovat enimmäkseen kasveja: tyyliteltyjä terälehtiä, manteli- ja granaattiomenankukkia, sypressejä ja oksia keskustan ympärille tai kehiksi aseteltuina. Uzbekinkieliset nimet helpottavat kysymistä: anor on granaattiomena, bodom manteli.
Etsi myös esineitä. Pitkäkaulainen kumgan-kannu on lautasten suosikkiaihe, samoin veitset, paprikat, linnut ja kalat sekä reunaa kiertävä ketju, zanjir. Monet näistä aiheista ovat suojaavia, ja lahjaksi annettava lautanen valitaan sen mukaan, mitä sen kuvio toivottaa kodille. Siemeniä täynnä oleva granaattiomena merkitsee hedelmällisyyttä ja runsautta.
Uudemmat työt menevät pidemmälle: arabialaista kalligrafiaa, minareettien ja Islamilainen opisto: opiskelijoiden kammiot ja opetustilat sisäpihan ympärillä komean portaalin takana. Vanhoissa kaupungeissa monissa toimii nyt museoita ja käsityöpajoja. Lue lisää → ääriviivoja, jopa muotokuvia. Iso lagan on yhä tärkein muoto: keskellä tähti tai ruusuke ja sen ympärillä kehinä kiertävät reunukset.
Kulhojen takana olevat suvut
Rishtanissa noin tuhat miestä työskentelee keramiikan parissa, ja heistä suunnilleen sata on suvuista, jotka ovat tehneet sitä sukupolvesta toiseen. Taidot siirtyvät yhä vanhaan tapaan mestarilta (usto) oppipojalle (shogird), ja tekniikat pysyvät suvun sisällä.
Kaupungin historia kulkee näiden sukulinjojen kautta. Noin vuosina 1860–1870 rishtanilainen mestari Usto Abdulla teki laatat Tiesitkö? Khudoyar Khanin palatsissa oli aikoinaan seitsemän sisäpihaa 1870-luvun alussa valmistuneessa ”Kokandin helmessä” oli seitsemän sisäpihaa ja noin 114–119 huonetta. Viisi pihaa ja 19 huonetta on säilynyt. Amerikkalainen diplomaatti Eugene Schuyler piti sitä komeampana kuin mitään muuta Keski-Aasian palatsia. Lue lisää → palatsiin Tiesitkö? Kokandin perjantaimoskeija lepää 98 Intiasta tuodun pylvään varassa Muhammad Umar Khan rakennutti Kokandin Juma-moskeijan vuosina 1812–1818. Sen 100-metrinen iwan lepää 98 veistetyn, Intiasta tuodun punapuupylvään varassa, ja minareetti on 22 m korkea. Sisällä on pieni taideteollisuusmuseo. Lue lisää → – samaan palatsiin, jossa voit käydä matkalla tänne. Vuonna 1918 seitsemänkymmentä savenvalajaa perusti Chinnigaron-nimisen artellin, ja neuvostoaikana suuri osa työstä siirtyi Rishtanin keramiikkatehtaalle.
Kaksi nimeä tunnetaan laakson ulkopuolellakin. Vuonna 1928 syntynyt Ibrahim Kamilov, Uzbekistanin kansantaiteilija, edustaa savenvalajasuvun seitsemättä sukupolvea ja oppi taitonsa isältään; hänen talonsa Rishtanissa on museo. Rustam Usmanov, syntynyt Rishtanissa vuonna 1954, maalasi keramiikkatehtaalla ja avasi myöhemmin oman verstaansa elvyttääkseen vanhoja tekniikoita. Hänen poikansa Damir työskentelee hänen kanssaan ja on erikoistunut ishkoriin, ja perhe säilyttää parhaita töitään pienessä kotimuseossa. Vuodesta 2020 kaupungissa on ollut myös keraamikko Alisher Nazirovin perustama keramiikkakeskus, jossa saman katon alla on parikymmentä verstasta ja Rishtanin historian museo.
Käsin maalattu vai painettu? Näin erotat
Rishtan-tyylisiä kulhoja tehdään myös massatuotantona basaareille, ja turistikauppaan tehtyjä kopioita on yhä enemmän. Muutama minuutti esine kädessä ratkaisee asian yleensä.
- Seuraa viivaa. Siveltimenveto virtaa: se alkaa tummana, kun sivellin on täynnä, ohenee värin loppuessa eikä katkea. Siirtokuvat paljastuvat pisteviivoista ja kuvion saumoista, jotka eivät aivan kohtaa.
- Katso väriä. Aidossa lasitetussa esineessä väri on lasitteessa ja vaihtelee hieman pinnan eri kohdissa. Kopiossa se on pinnalla tasaisena ja vaihtelemattomana.
- Vertaa kahta. Käsin maalatut toistot eroavat aina hieman toisistaan. Jos kaksi lautasta on viiva viivalta samanlaisia, kukaan ei ole maalannut niitä.
- Käännä ympäri. Vakiintuneet verstaat signeeraavat nykyään työnsä pohjaan. Pelkkä merkki ei todista paljoa, mutta merkki yhdistettynä verstaaseen, jossa olet itse käynyt, on paras mahdollinen takuu.
Ostaminen ja kotiin kuljettaminen

Paras paikka ostaa Rishtanin keramiikkaa on Rishtan, suoraan tekijöidensä hyllyiltä. Maksat suoraan verstaalle, voit kysyä mistä tahansa esineestä ja saatat nähdä sen kaksoiskappaleen vielä kuivumassa telineellä. Ota mukaan käteistä sumeina; rahankäytöstä kerromme artikkelissa kortit, käteinen ja tipit.
Nykyaikaiset käsityöt eivät tarvitse vientitodistusta. Säännöt koskevat vähintään viisikymmentä vuotta vanhoja esineitä, joita ei yleensä saa viedä maasta, sekä joitakin uudempia taiteellisesti arvokkaita esineitä; säilytä kuitti ja lue rekisteröinti ja tulli Uzbekistanissa. Sitten pakkaaminen:
- Pyydä verstasta käärimään jokainen esine erikseen ja pakkaamaan sarja laatikkoon.
- Kuljeta lautaset ja kulhot käsimatkatavaroissa syrjällään pehmeiden tavaroiden ympäröiminä. Ruumaan menevässä matkalaukussa lappeellaan pinottuina ne halkeavat.
- Ison laganin tai korkean maljakon kohdalla kysy verstaalta ennen maksamista, miten he voivat pakata sen lentoa varten tai lähettää sen perässäsi.
- Kysy mestarilta, onko esine tarkoitettu pöytään vai seinälle.
Muut kotiin tuomisen arvoiset käsityöt ja niiden ostopaikat löydät artikkelista mitä ostaa Uzbekistanista; mausteista ja kuivatuista hedelmistä kerromme jutussa Uzbekistanin basaarit.
Rishtan yhdessä Kokandin ja Margilanin kanssa

Rishtan sijaitsee kahden muun käsityökaupungin välissä. World Crafts Council nimesi Kokandin puunveiston Tiesitkö? Kokand oli IVY-maiden ensimmäinen World Craft City Vuonna 1964 perustettu, UNESCOon liittyvä World Crafts Council nimesi vuonna 2019 Kokandin puunveiston World Craft Cityksi – ensimmäisenä IVY-maissa. Juma-moskeijan veistetyt pylväät ja palatsin katot kertovat miksi. Lue lisää → -kaupungiksi vuonna 2019 ja antoi Tiesitkö? Legendan mukaan Margilan on nimetty kanan ja leivän mukaan Legendan mukaan paikalliset tarjosivat Aleksanteri Suurelle kanaa ja leipää, ”murg” ja ”non”, ja ateria antoi kaupungille nimen. Todellisuudessa Aleksanteri ei koskaan tullut tänne; Margilanin nimi tunnetaan 900-luvulta lähtien. Lue lisää → arvonimen silkin ja ikatin kaupunkina vuonna 2022. Rishtan sai omansa syyskuussa 2025, kun se isännöi toista kansainvälistä keramiikkafoorumia ja avasi Rishtanin perinteisen keramiikan museon.
Tavallinen suunnitelmamme vie kaksi päivää. Juna nro 730 lähtee Taškentista klo 07.20 ja saapuu Kokandiin klo 10.26. Katso Khudoyar-kaanin palatsin laatoitettu julkisivu, aja sitten noin tunti Rishtaniin iltapäiväksi verstaisiin ja yövy Margilanissa tai Ferganassa. Seuraavana aamuna näet Yodgorlikissa silkin matkan kotelosta kangaspuihin (Margilanin silkki -artikkelimme kertoo, mihin kiinnittää huomiota) ja palaa junalla nro 729, joka lähtee Margilanista klo 16.10 ja saapuu Taškentiin klo 19.55.
Haluatko istua itse dreijan ääreen tai tarttua siveltimeen? Kerro meille etukäteen, niin järjestämme tuokion mestarin kanssa, jos aikataulut sallivat. Se kuuluu neljän päivän Fergananlaakson käsityömatkaamme.
- Missä: Rishtan on noin 45 km:n päässä Kokandista, 50 km:n päässä Margilanista ja 60 km:n päässä Ferganasta. Autolla Taškentista matka kestää noin viisi tuntia.
- Kuinka kauan: puolessa päivässä ehtii käydä kahdessa tai kolmessa verstaassa ja tehdä ostoksia; dreijatuokio vie tunnin tai kaksi lisää.
- Milloin: huhti–toukokuussa ja syys–lokakuussa. Heinäkuun iltapäivinä lämpötila nousee laaksossa keskimäärin 35 °C:seen, ja verstaissa on kuuma.
- Vierailut: nämä ovat perheverstaita, eivät museoita aukioloaikoineen, joten sovimme jokaisen käynnin mestarin kanssa etukäteen. Tule tulkkaavan oppaan kanssa: kysymykset ovat puolet ilosta.
Lyhyesti
- Rishtan seisoo omalla punasavellaan, joka kelpaa käytettäväksi suoraan maasta.
- Ishkor, kasvintuhkasta tehty alkalinen lasite, antaa Rishtanin keramiikalle sen turkoosin ja koboltin; jokainen suku varjelee reseptiään.
- Etsi anoria eli granaattiomenaa ja bodomia eli mantelia sekä kannuja, veitsiä, paprikoita ja kaloja.
- Käsinmaalauksen tunnistaa virtaavista, katkeamattomista viivoista ja lasitteessa vaihtelevasta väristä; identtiset lautaset ovat painettuja.
- Osta verstaista, kuljeta lautaset syrjällään käsimatkatavaroissa ja yhdistä Rishtan Kokandiin ja Margilaniin kahden päivän matkalla.



