Alisher Navoi: runoilija jokaisen Navoi-kadun takana – ja mistä hänet löytää Uzbekistanissa

Vietä viikko Uzbekistanissa, niin törmäät samaan nimeen kymmenkunta kertaa: katu Taškentissa, metroasema, oopperatalo, kansallispuisto, kirjasto, kokonainen kaupunki ja sen alue. Joka kaupungissa on oma Navoi-katunsa. Nimen takana oleva mies kuoli yli viisisataa vuotta sitten Heratissa, eikä hän koskaan asunut useimmissa niistä paikoista, jotka häntä kunnioittavat.

Tässä kerromme, kuka Alisher Navoi oli, miksi Uzbekistan pitää häntä kansallisrunoilijanaan ja missä hänen läsnäolonsa tuntuu matkalla – Taškentin Navoi-teatterista hänen nimeään kantavaan kaupunkiin.

Timuridien hovin runoilija

Nizamiddin Alisher syntyi 9. helmikuuta 1441 Heratissa, yhdessä timuridimaailman pääkaupungeista, joka on nykyään Afganistanissa. Hän kävi koulua yhdessä timuridiprinssi Husayn Bayqaran kanssa. 1460-luvun lopulla Alisher asui ja opiskeli Samarkandissa, ja vuonna 1469, kun Husayn Bayqara nousi valtaan Heratissa, hän palasi tämän palvelukseen.

Hän palveli loppuelämänsä: vuodesta 1472 hän istui sulttaanin korkeimmassa neuvostossa ja pysyi hallitsijan neuvonantajana. Husayn Bayqaran aikana Heratista tuli yksi aikakauden suurista kulttuurihoveista, runoilijoiden, historioitsijoiden, muusikoiden ja taidemaalareiden kaupunki, ja Navoi oli sen keskipisteessä. Hän kuoli siellä 3. tammikuuta 1501 ja on haudattu Heratiin.

Kaksi kirjailijanimeä, kaksi kieltä

Kuten jokainen aikansa oppinut mies, Navoi osasi persiaa, korkean kirjallisuuden kieltä, ja hän kirjoitti persiankielistä runoutta kirjailijanimellä Fani. Hänen elämäntyönsä syntyi kuitenkin turkkilaisella kielellä, kirjakielellä, jota nykyään kutsutaan tšagataiksi, ja näille runoille hän valitsi nimen Navoi sanasta navo, ”sävelmä”. Häntä pidetään tšagatain kirjallisuuden suurimpana runoilijana, ja nykyinen uzbekin kieli kehittyi tuosta kirjakielestä.

Vuonna 1499, elämänsä loppupuolella, hän kirjoitti teoksen Muhakamat al-Lughatayn, ”Kahden kielen tuomio”. Siinä hän väitti, ettei turkkilainen kieli ollut runouden kielenä millään tavalla persiaa köyhempi, ja osoitti sen rikkauden ja tarkkuuden. Koska kirjoittaja itse kirjoitti hienoa persiankielistä runoutta, teos oli kannanotto siihen, mihin hänen oma kielensä pystyi.

Khamsa ja neljä divaania

Hänen tunnetuin teoksensa on Khamsa, viisi pitkää runoelmaa, jotka hän kirjoitti vuosina 1483–1485 vastaukseksi persialaisen runoilijan Nizamin Khamsalle: Hayrat al-Abrar, ”Hurskaiden ihmetys”; Farhad ja Shirin; Layli ja Majnun; Sab’ai Sayyor, ”Seitsemän planeettaa”; sekä Saddi Iskandari, ”Aleksanterin muuri”. Vuonna 1484 kirjoitetussa runoelmassa Farhad ja Shirin sankari Farhad on kiinalainen prinssi, ja tarinaa kivenhakkaajasta, joka rakkauden vuoksi hakkaa tien vuoren läpi, kerrotaan Uzbekistanissa yhä.

Lyyriset runonsa hän kokosi neljäksi divaaniksi, jotka valmistuivat vuonna 1498 ja jotka hän järjesti elämän ikävaiheiden mukaan: lapsuuden ihmeet, nuoruuden harvinaisuudet, keski-iän kummat ja vanhuuden hyödyt. Hän kirjoitti myös teoksen Majalis al-Nafais, lyhyitä muotokuvia aikansa runoilijoista, sekä teoksen Lisan al-Tayr, ”Lintujen kieli”, vastauksen Attarin persiankieliseen runoelmaan.

Mesenaatti ja rakentaja

Navoi käytti varallisuutensa kaupungin hyväksi. Hänen ansiokseen luetaan noin 370 moskeijan, madrasan, kirjaston, sairaalan ja karavaanisarain perustaminen tai entisöinti Khorasanissa, ja pelkästään Heratissa hänen nimiinsä luetaan karavaanisaraita, kylpylöitä, siltoja ja altaita. Hän tuki ystäväänsä runoilija Jamia, historioitsijoita Mirkhondia ja Khondamiria sekä taidemaalari Kamoliddin Behzadia, joka johti kuninkaallista kirjatyöpajaa vuodesta 1486. Heidän ympärilleen syntynyt Heratin maalauskoulu muovasi kirjataidetta Buharassa ja muualla; lisää aiheesta jutuissa uzbekistanilaiset puu-, metalli- ja kultakäsityöt ja Uzbekistanin timuridiperintö.

Miksi joka kaupungissa on Navoi-katu

Uzbekistanissa Navoi on klassikko, josta kansalliskirjallisuus alkaa – runoilija, joka näytti, mihin kieli pystyy. Joka vuosi hänen syntymäpäivänään 9. helmikuuta hänen muistomerkeilleen lasketaan kukkia, ja näyttelijät ja opiskelijat lausuvat hänen ghazalejaan ääneen.

Hänen nimensä on annettu maan päänäyttämölle, kansalliskirjastolle, Taškentin vanhalle Panorama-elokuvateatterille, joka nimettiin uudelleen vuonna 1991, metroasemalle, lentoasemalle sekä alueelle ja sen pääkaupungille. Myös suuret merkkivuodet jättivät jälkensä: hänen 500-vuotisjuhlaansa varten vuonna 1939 koottu näyttely kasvoi kirjallisuusmuseoksi, ja 550-vuotisjuhla vuonna 1991 antoi Taškentille sen kansallispuiston.

Navoi Taškentissa: teatteri, puisto ja metro

Alisher Navoi -teatteri. Aleksei Shchusevin suunnittelema ooppera- ja balettitalo avattiin marraskuussa 1947, ja se nimettiin runoilijan mukaan vuonna 1948. Siinä on noin 1 400 paikkaa. Sen kuusi sivusalia on kukin sisustettu yhden alueen tyyliin: Taškent, Fergana, Buhara, Samarkand, Hiva ja Termez. Buharan salissa veistetty ganch on aseteltu peilien päälle, Hivan sali on koristeltu puunveistoin, näyttämön esiripun kirjailivat kullalla buharalaiset mestarit, ja aulan maalausten aiheet on otettu Navoin runoista. Paras tapa päästä sisään on mennä esitykseen; katso Taškent iltaisin.

Alisher Navoin kansallispuisto. Vuonna 1991 vanhaa keskuspuistoa laajennettiin ja se nimettiin uudelleen 550-vuotisjuhlan kunniaksi. Keskellä olevalla kukkulalla seisoo runoilijan patsas avoimen paviljongin alla; paviljongissa on sininen uurrettu kupoli kahdeksan pylvään varassa. Sieltä lähtee vuonna 2017 luotu kirjailijoiden kuja, jonka varrella on muistomerkit yli 20 uzbekkirunoilijalle ja -oppineelle. Puisto avattiin uudistuksen jälkeen uudelleen vuonna 2022, ja sen järvi kunnostettiin.

Metroasema. Uzbekistan-linjan Alisher Navoi -asemalla, joka avattiin vuonna 1984, on kupolit kapenevien pylväiden päällä ja keraamisia paneeleja, joissa on kohtauksia Khamsasta. Se on listallamme Taškentin metron parhaista asemista.

Navoin mukaan nimetyssä kirjallisuusmuseossa säilytetään hänen teostensa käsikirjoituksia, muun muassa Kokandissa vuonna 1842 tehty Khamsan kopio. Vuonna 2026 museo on tilapäisesti suljettu, kun se valmistautuu muuttoon uuteen rakennukseen; kaupungin muut museot löydät jutusta Taškentin museot.

Samarkand ja Navoin kaupunki

Samarkandissa Navoi opiskeli 1460-luvun lopulla, Ulugh Begin madrasan ja observatorion kaupungissa, sukupolvi tähtitieteilijän kuoleman jälkeen. Kävely Registanilla oppaan kanssa vie sinut lähimmäs sitä Samarkandia, jonka hän tunsi.

Samarkandin ja Buharan välissä sijaitseva Navoin kaupunki perustettiin vuonna 1958 vanhan Karmanan kaupungin viereen ja nimettiin runoilijan mukaan. Se on moderni teollisuuskaupunki, ja matkailijoille se on tukikohta Karmanan tiilimausoleumeille, Buharan tien varrella olevalle Rabat-i Malikin karavaanisaraille ja Sarmyshin kalliopiirroksille: katso Sarmysh ja Navoin alue.

Jos haluat seurata Navoin jälkiä koko maan halki, 9 päivän matkamme Turkkilaiskansojen perintö Silkkitiellä alkaa Navoin Taškentista ja jatkuu Samarkandiin, Buharaan ja Hivaan. Englanninkielinen opas sisältyy hintaan; suomenkielinen opas pyynnöstä.

Lyhyesti

• Alisher Navoi (1441–1501) oli Heratin timuridihovin runoilija ja valtiomies sekä tšagatainkielisen turkkilaisen kirjallisuuden suurin runoilija.
• Turkkilaisella kielellä hän kirjoitti nimellä Navoi ja persiaksi nimellä Fani; hänen vuosina 1483–1485 kirjoittamansa Khamsa vastaa Nizamin viiteen runoelmaan.
• Vuonna 1499 hän perusteli, että turkkilainen kieli sopii täysin runouteen; nykyinen uzbekin kieli kehittyi hänen kirjakielestään.
• Taškentissa kannattaa nähdä Navoi-teatteri kuusine alueellisine saleineen, muistomerkki kansallispuistossa ja Alisher Navoi -metroasema.
• Hänen syntymäpäiväänsä 9. helmikuuta juhlitaan joka vuosi laskemalla kukkia hänen muistomerkeilleen ja lausumalla hänen ghazalejaan.