Andižan ja Namangan: nähtävyydet Fergananlaakson itäosassa

Mogulidynastian perustaja Babur syntyi Andižanissa, ja kaupunki vaalii hänen muistoaan. Muistelmissaan, Baburnamassa, hän kirjoitti kaupungin ulkopuolella kukkulalla sijainneesta puutarhasta, jossa hän kävi ennen kuin lähti kotimaastaan. Tuo kukkula on Bogishamol, noin 7 km:n päässä keskustasta.

Vuonna 1973 kukkulan maat varattiin puistoksi, ja vuonna 1992, Baburin syntymän 510-vuotisjuhlan kunniaksi, puisto nimettiin hänen mukaansa. Nykyään se kattaa 357 ha. Paikalliset kutsuvat sitä yksinkertaisesti Bogi Boburiksi, Baburin puutarhaksi. Kolme asiaa tekee noususta vaivan arvoisen:

• Symbolinen hauta. Vuonna 1993 rakennetussa marmoriholvissa on multaa, joka tuotiin Baburin haudalta Kabulista.
• Museo. Harvinaisia kirjoja ja käsikirjoituksia timuridien ja baburidien ajalta sekä Baburin ja hänen jälkeläistensä kirjoituksia, muun muassa hänen tyttärensä Gulbadan Begumin.
• Köysirata. 3,5 km:n rata nousee kukkulan huipulle, ja alla avautuvat kaupunki ja laakso.

Varaa tähän puoli päivää. Tulemme mielellämme myöhään iltapäivällä, kun valo pehmenee laakson yllä.

Andižanin vanhassa osassa seisoo vuosina 1883–1890 rakennettu Jame-kompleksi: moskeija, madrasa ja minareetti. Madrasa on 123 m pitkä. Se oli aikanaan U:n muotoinen ja taivaalle avoin, ja sen kaarevia portaaleja koristavat Fergananlaaksolle tyypilliset siniset ja vihreät laatat. 32 metriä korkea minareetti on laakson korkein.

Kompleksi vaurioitui vuoden 1902 maanjäristyksessä, ja se restauroitiin vuosina 1971–1974 ja uudelleen 1999–2000. Moskeija on toiminnassa, joten ihailemme julkisivuja ja minareettia ulkoa ja suunnittelemme käynnin rukousaikojen mukaan. Vanhan kompleksin vieressä seisoo nykyään suuri uusi moskeija, jossa on kaksi 54-metristä minareettia.

Andižanin Jahon-basaari noin 4 km kaupungista pohjoiseen on yksi laakson suurimmista ulkotoreista. Kauppaa käydään joka päivä, ja vilkkainta on torstaisin ja sunnuntaisin. Lisää koko maan toripäivistä kerrotaan oppaassamme Uzbekistanin basaarit.

Etsi leipäkojuista patiria. Andižan tunnetaan tästä suuresta, täyteläisestä maidolla ja voilla leivotusta leivästä, joka voi painaa useita kiloja; taikina tehdään illalla ja leipä paistuu tuntikausia. Uzbekistanilaisen leivän valmistuksesta kaupunki kaupungilta kerrotaan artikkelissamme uzbekistanilainen leipä.

Lounaaksi syödään plovia. Laaksossa se keitetään devzirasta, täällä viljellystä punertavasta ja tiiviistä riisistä, ja kesäkuussa 2026 Andižanin devzira-plov rekisteröitiin maantieteelliseksi merkinnäksi. Andižanilaiset ovat ylpeitä kummastakin, ja vieras, joka kehuu leipää ja plovia, lähtee harvoin ilman uutta kupillista teetä. Loput tarinasta on plov-oppaassamme.

Keskustassa, vilkkaan kaupungin basaarin vieressä, seisoo Khoja Aminin mausoleumi, joka tunnetaan myös nimellä Khojamni Kabri. Sen julkisivu ja kupoli ovat 1700-luvulta. Legendan mukaan siinä on Amin Khojan hauta; hän oli Taškentin Sheikhantaurin kuuluisien sheikkien perillinen.

Katso portaalia tarkkaan. Kaaren ympäri kulkevat leveät nauhat ovat veistettyä terrakottaa, kapeat veistettyä alabasteria, ja kaarta pitkin kulkee vihreitä ja oransseja lasitettuja tiiliä. Veistetty terrakotta oli jäänyt suurelta osin pois käytöstä 1300-luvun jälkeen, mikä tekee julkisivusta harvinaisen. Sisäänkäynnin yläpuolella oleva kirjoitus nimeää mestarin: Muhammad Ibrahim, Abduraimin poika. Portaaliin on kaiverrettu säkeitä Koraanista. Tutustumme mausoleumiin kulttuuriperintönä, ulkoa ja hiljaa.

Lyhyen kävelyn päässä on vuonna 1910 rakennettu Mullo Kirgizin madrasa, jonka julkisivua koristavat geometriset kuviot ja kalligrafia. Laakson vanhan pääkaupungin Akhsikentin rauniot ovat noin 22 km Namanganista lounaaseen Syrdarjan rannalla; tunti tai kaksi siellä mahtuu helposti Namangan-päivään.

Noin 41 km Namanganista länteen sijaitseva Chust on pichoqin, uzbekistanilaisen veitsen, kaupunki. Sepät takovat terät, karkaisevat, hiovat ja kiillottavat ne, ja jokainen mestari lyö teräkseen oman leimansa takuuksi. Kahvat tehdään sarvesta, luusta tai hirvensarvesta, ja gulbandiksi kutsuttu tinan ja lyijyn seos tiivistää terän ja kahvan liitoksen. Runsaimmin koristeltu veitsi on guldor pichoq, ”koristeltu veitsi”. Kaupungin vanhaa seppien korttelia kutsutaan yhä nimellä Suzangaron.

Chust on yhtä ylpeä doppistaan, kalotista: mustaa samettia, johon on kirjailtu valkoisella silkillä manteli- ja pippurikuvioita, ja pippuri toistuu neljästi suojaksi. Kaupungissa on kerran viikossa oma kalottitori. Kerro, jos haluat ostoksille, niin suunnittelemme Chustin pysähdyksen sen mukaan. Pakkaa veitset ruumaan menevään matkatavaraan; lisää vinkkejä käsitöiden ostamiseen löydät jutusta mitä ostaa Uzbekistanista.

Junalla. 1. lokakuuta 2026 lähtien sähköjuna nro 730 lähtee Taškentista joka päivä klo 07.20, pysähtyy Popissa klo 09.56, Kokandissa klo 10.26 ja Margilanissa klo 11.02 ja saapuu Andižaniin klo 11.42. Juna nro 729 kulkee takaisin: Andižan 15.33, Margilan 16.10, Kokand 16.45, Pop 17.16, Taškent 19.55. Matkalla rata kulkee 19,2 km Kamchikin tunnelissa vuorten alitse. Namanganiin jatkaville olemme vastassa Popissa ja ajamme sinut perille. Lippujen ostamisesta kerrotaan oppaassamme junat Uzbekistanissa.

Lentäen. Uzbekistan Airways lentää Taškentista Andižaniin ja Namanganiin alle tunnissa, mutta ei joka päivä, joten tarkistamme aikataulun matkapäivillesi.

Maanteitse. A373 nousee Kamchikin solan yli 2 268 metriin, ja talvella se voi olla suljettuna lumivyöryvaaran vuoksi. Joulukuusta maaliskuuhun matkustajamme kulkevat junalla.