10 paikkaa, joiden takia Uzbekistaniin kannattaa lähteä

Kaikki tuntevat kolmen madrasan aukion postikorteista. Harvempi tietää, ettei se ollut yksi suunnitelma vaan keskustelu, joka kesti kaksisataa vuotta. Ulugh Begin madrasa rakennettiin 1400-luvun alussa. Sen vastapäätä oleva Sher-Dor valmistui vasta 1600-luvulla ja toistaa sen ääriviivat kuin peilikuvana. Kolmas, Tilla-Kari, sulki aukion viimeisenä.

Katso Sher-Dorin portaalia: isot kissapedot (leijonia vai tiikereitä, siitä kiistellään yhä) jahtaavat peuroja, ja niiden takana nousee aurinko, jolla on ihmisen kasvot. Elävien olentojen kuvat ovat islamilaisessa arkkitehtuurissa harvinaisia, ja oppaat pysähtyvät tähän mielellään. Tule kahdesti: keskipäivällä yksityiskohtien vuoksi, auringonlaskun aikaan valon vuoksi. Lisää sivullamme Registan.

Buharassa on noin 140 suojeltua monumenttia, ja lähes kaikki mahtuvat vanhaan kaupunkiin, jonka voi kiertää jalan. Kaksi rakennusta hallitsee sen siluettia. Arkin linnoitus oli Buharan hallitsijoiden asuinpaikka yli tuhat vuotta, vuoteen 1920 asti.

Kalyanin minareetti on seissyt paikallaan vuodesta 1127. Legendan mukaan kaupungin valloittanut Tšingis-kaani katsoi ylös torniin ja käski jättää sen rauhaan. Totta tai ei, minareetti kesti lähes kaiken ympärillään. Vierailijoita ei yleensä päästetä ylös, eikä se ole tarpeenkaan: minareetin näkee lähes mistä tahansa vanhasta kaupungista, ja se on helpoin maamerkki, kun eksyt kujille. Katso sivut Poi Kalyan ja Ark.

Hivan sisäkaupunkia ympäröivät muurit, ja niiden sisällä on muuttunut vain vähän kaanien ajoista. Vuonna 1990 Itchan Kalasta tuli Uzbekistanin ensimmäinen maailmanperintökohde.

Sen tunnistettavin rakennus on keskeneräinen. Kalta-Minorin, ”lyhyen minareetin”, rakentaminen aloitettiin Muhammad Amin-kaanin aikana 1800-luvun puolivälissä. Kaani kuoli, työ pysähtyi, ja leveä turkoosi torni jäi lyhyeksi. Erään legendan mukaan sen piti olla niin korkea, että huipulta näkisi Buharaan. Koko sisäkaupungin kiertää yhdessä kiireettömässä päivässä; Itchan Kala -oppaassamme on reitti.

Moni matkailija kiiruhtaa Taškentin läpi matkalla Samarkandiin. Se on virhe. Maaliskuusta 2026 lähtien kaupungissa on ollut Islamilaisen sivilisaation keskus, ja sen Koraanisalissa suuren kupolin alla lepää Uthmanin Mushaf eli Uthmanin Koraani, 600-luvulta peräisin oleva Koraani, joka on merkitty UNESCOn Maailman muisti -rekisteriin. Vuosia sitä säilytettiin pienessä kirjastossa aukion toisella puolella sijaitsevassa Hazrati Imam -kokonaisuudessa. Kirja on matkustanut: vuonna 1869 se vietiin Samarkandista Pietariin, ja se palasi Keski-Aasiaan vuonna 1924. Varaa aikaan sidottu käyntivuoro; tiedot ovat Islamilaisen sivilisaation keskuksen oppaassamme.

Illalla laskeudu metroon. Se avattiin vuonna 1977, ja jokainen asema on koristeltu omalla tavallaan: marmoria, kattokruunuja, keraamisia paneeleja, ei kahta samanlaista. Kuvaaminen on ollut sallittua vuodesta 2018, joten ota kamera mukaan. Metro-oppaamme käy asemat läpi yksi kerrallaan.

Tämä ei ole yksi monumentti vaan nekropoli: kapea mausoleumien katu, joka rakennettiin vuosisatojen kuluessa enimmäkseen timuridiaatelistolle, ja jokaisen julkisivussa on oma laattakuvionsa.

Sisään johtavat jyrkät portaat, ja niihin liittyy uskomus: laske portaat ylös mennessä ja alas tullessa, ja jos luvut täsmäävät, syntisi annetaan anteeksi. Shah-i-Zinda on myös rukouspaikka, joten pukeudu peittävästi. Kapea katu on kauneimmillaan matalassa valossa, aikaisin tai myöhään; Shah-i-Zinda-sivumme kertoo, mikä hauta on kenenkin.

Shahrisabz on Amir Timurin kotikaupunki, ja tänne hän rakensi kunnianhimoisimman palatsinsa, Ak-Sarayn, vuosina 1380–1404. Vuonna 1404 kastilialainen lähettiläs Ruy González de Clavijo kulki kaupungin kautta ja kirjoitti, että työ oli yhä käynnissä.

Palatsi sortui kauan sitten. Jäljellä ovat sisäänkäyntiportaalin kaksi valtavaa tornia, yhä laattojen peitossa. Sen kirjoituksen tunnettu käännös kuuluu: ”Jos epäilet valtaamme, katso rakennuksiamme.” Tutkijat kiistelevät sen tarkkuudesta, mutta viesti on selvä. Shahrisabziin tehdään päiväretki Samarkandista solan yli; katso Ak-Saray ja päivä Shahrisabzissa.

Noin puolentoista tunnin päässä Taškentista tasanko päättyy ja oikeat vuoret alkavat: Tienšanin läntiset haarat. Suuri Chimgan kohoaa 3 309 metriin.

Lomakeskuksia on kaksi: vanha Chimgan ja vuoden 2019 lopulla avattu Amirsoy. Hissit kulkevat talvella, polut avautuvat kesällä. Se on nopein tapa vaihtaa madrasat vuoristoilmaan ilman, että lähdet pääkaupungista yli päiväksi. Chimganin ja Charvakin päiväsuunnitelmamme näyttää, miten.

Nimi tarkoittaa ”lammen äärellä”. Buharassa oli ennen paljon tällaisia lampia eli hauzeja. Kaupunki otti niistä vetensä, ja niissä myös lisääntyivät taudit. Neuvostoaikana useimmat täytettiin. 1600-luvun alussa kaivettu Lyabi-Hauz on yksi harvoista säilyneistä.

Sen ympärillä kasvaa vanhoja mulperipuita, ja siellä ovat Kukeldash- ja Nadir Divan-Begi -madrasat sekä muutama teehuone, lisäksi aasillaan ratsastavan Hodža Nasreddinin patsas, joka saa enemmän kuvia kuin madrasat. Se on Buharan paras paikka pysähtyä tunniksi: tilaa teetä ja katsele aukion elämää. Lisää jutussa Lyabi-Hauz ja Chor Minor.

Kaikki muut listan paikat kertovat siitä, mikä säilyi. Muynak kertoo siitä, mikä katosi. Se oli ennen kalasatama; nyt vesi on yli sadan kilometrin päässä, ja ruostuvat troolarit seisovat hiekassa.

Se ei ole pysähdys matkan varrella vaan erillinen vähintään kahden päivän sivumatka, yleensä Nukusista. Jatkomatka Araljärvelle kattaa sen, ja jos harkitset matkaa, olemme kirjoittaneet pidemmän oppaan Araljärvelle.

Yhden Karakalpakstanin piirin nimi on yksinkertaisesti Ellikkala, ”viisikymmentä linnoitusta”. Hivasta ja Urgenchista katsottuna Amudarjan toisella puolella, aavikolla, ovat muinaisten horezmilaisten kaupunkien rauniot. Ayaz-Kala on parhaiten säilyneiden joukossa: sen savimuurit ovat seisseet yli kaksituhatta vuotta kukkulalla keitaan reunalla, josta näet, mitä vastaan ne suojasivat.

Vierailijoita on vähän, ja se on tärkein peruste. Jos Hiva on reittisi päätepiste, lisää puolen päivän retki: retkeemme Ayaz-Kalan linnoitukseen sisältyvät opas ja liput. Taustaa on jutussa Horezmin aavikkolinnoitukset.