Meri, joka lähti: opas Araljärvelle
Tiesitkö? Musiikkifestivaali Muynakin vanhojen kalastusalusten keskellä Vuodesta 2018 elektronisen musiikin, taiteen ja tieteen Stihia-festivaali on kokoontunut Muynakissa, entisessä Araljärven satamassa, aivan hiekalle jääneiden laivojen vieressä. Se päättyy 10-metrisen SEA-sanainstallaation polttamiseen. Lue lisää → laivojen keulat osoittavat yhä kohti merta. Ne seisovat rivissä hiekalla entisen sataman yläpuolella, ruostuneina ympäröivän aavikon värisiksi, eikä vettä näy mihinkään suuntaan. Vuonna 1960 Tiesitkö? Osa Araljärvestä on palaamassa Vuonna 2005 valmistui 12 km:n Kokaralin pato, joka pitää Syrdarjan veden Pohjois-Araljärvessä. Pinta nousi odotettua nopeammin, vesi muuttui vähemmän suolaiseksi, ja kalat ja kalastus palasivat. Lue lisää → peitti noin 68 000 neliökilometriä, ja Muynak oli sen kalasatama. Nykyään ajo Muynakista rantaan kestää entisen merenpohjan poikki useita tunteja.
Olemme matkanjärjestäjä Taškentista, ja Aral on se matka, jota vieraamme kuvailevat eniten muusta Uzbekistanista poikkeavaksi. Se ei ole rantakohde eikä raunio. Se on maisema, joka näyttää maan tasalla, mitä tapahtuu, kun meri lähtee, ja mitä ihmiset asialle tekevät. Tässä kerromme, miten se tapahtui, mitä matkalla näet ja miten kahden päivän jatkomatkamme toimii.
Miten meri katosi
Aralia ruokki kaksi suurta jokea, Amudarja ja Syrdarja. 1960-luvulta alkaen suurin osa niiden vedestä johdettiin valtavaan kastelujärjestelmään Keski-Aasian puuvillapelloille. Joet kastelivat edelleen peltoja, ja meri alkoi kutistua. Vuonna 1987 se jakautui Pohjois- ja Etelä-Araliin. Vuonna 2003 Etelä-Aral jakautui vielä läntiseen ja itäiseen altaaseen, ja elokuussa 2014 satelliittikuvat näyttivät itäisen altaan ensimmäistä kertaa täysin kuivana.
Paljastuneesta merenpohjasta tuli uusi aavikko, .Tiesitkö? Aralkum on maailman nuorin aavikko Araljärven kutistuessa sen kuivunut pohja muuttui uudeksi aavikoksi, Aralkumiksi, joka on syntynyt vuoden 1960 jälkeen. Sitä kutsutaan maailman nuorimmaksi aavikoksi, ja Muynakin vanhat kalastusalukset seisovat nyt sen laidalla. Lue lisää → Se on suolainen, ja tuulisina päivinä pölymyrskyt nostavat suolaa ilmaan. Huippuaikoinaan Aralin kalateollisuus työllisti noin 40 000 ihmistä; kaupallinen kalastus loppui vuoteen 1987 mennessä.
Muynak: laivahautausmaa ja museo
Vanhalla rantaviivalla ruostuvat kalastusalukset ovat kuva, jonka kaikki tuntevat, ja niiden keskellä seisominen on yhä vaikuttava hetki. Paikan avain on kuitenkin kaupungin pieni museo. Sen mustavalkoiset valokuvat toimivasta satamasta, kalastustilastot ja kartta vuosikymmen vuosikymmeneltä vetäytyvästä rantaviivasta tekevät näyttävästä näkymästä jotain, minkä ymmärrät. Suosittelemme aina katsomaan ensin laivat ja sitten museon.
Muynak on löytänyt myös uudenlaista elämää: vuodesta 2018 kaupungissa on järjestetty Stihia, elektronisen musiikin festivaali aivan laivahautausmaan vieressä, jotta Aral saisi huomiota. Se kertoo, ettei alue ole vain sulkenut oviaan ja jäänyt odottamaan.
Merenpohjalle istutettu metsä
Muynakin jälkeen tie kulkee meren entistä pohjaa pitkin, ja tästä alkaa se osa tarinaa, joka harvoin päätyy valokuviin. Kuivuneelle merenpohjalle istutetaan saksaulia, sitkeää aavikkopuuta, joka sitoo hiekkaa juurillaan ja tarvitsee tuskin lainkaan vettä, jotta suola ja pöly eivät lentäisi. Maaliskuussa 2025 UNDP:n tukema hanke istutti Muynakin piirissä 80 000 saksaulin tainta 80 hehtaarille, ja vuoden 2026 alussa alkoi uusi kampanja, jossa istutetaan vielä 90 000 tainta.
Nuori istutus näyttää vaatimattomalta: matalia harmaanvihreitä pensaita kaukana toisistaan. Mutta se kasvaa paikassa, jossa ennen oli merta, ja jokainen pensas pitää paikallaan hiekkaa, joka muuten nousisi tuulen mukana.
Ustjurtin ylänkö ja yö veden äärellä
Matkalla rantaan reitti nousee ,Tiesitkö? Ustjurtin ylängön jättimäiset kivinuolet olivat metsästysansoja Ustjurtin jyrkänteillä kulkee matalia kivimuureja, araneja, jotka muodostavat nuolia, kolmioita ja jopa tähtiä. Saigat ja gasellit juoksevat muurin viertä eivätkä sen yli, joten metsästäjät ohjasivat laumat aitauksiin. Niitä käytettiin pronssikaudelta asti. Lue lisää → kalkkikiviylängölle, joka katkeaa jyrkänteinä vanhan merenpohjan reunalla. Täällä ei ole kaupunkeja eikä vihreitä laaksoja, vain kanjonien halkoma tasainen ylänkö, joka näyttää matalassa iltavalossa lähes kuumaisemalta. Se on yksi Uzbekistanin hiljaisimmista paikoista: ei liikenteen ääniä, ei väkijoukkoja, ei rakennuksia moneen kilometriin.
Yö vietetään leirissä veden äärellä. Aamulla kävely alas rantaan kestää kauemmin kuin ylhäältä näyttää. Etelä-Aralin vesi on hyvin suolaista, ja ranta on harmaa ja kova, paikoin suolan valkoiseksi kuorruttama. Useimmille vieraillemme tämä hiljainen aamu on se, minkä vuoksi he tulivat.
Missä vesi palaa
Etelä-Aral ei palaa ennalleen: Amudarja yltää siihen nykyään harvoin. Pohjoisessa tarina on toinen. Vuonna 2005 valmistui Kokaralin pato, joka erotti Pohjois-Aralin eteläisestä osasta. Kolmessa vuodessa pohjoisen vedenpinta nousi noin 12 metriä, suolapitoisuus laski noin 30 grammasta 8 grammaan litrassa, ja makean veden kalat palasivat. Pohjois-Aral osoittaa, että osa merestä voidaan palauttaa, kun vesi saadaan pysymään.
Sudochie-järvi ja Mizdakhan paluumatkalla
Paluureitti ylittää ylängön uudelleen ja pysähtyy Sudochie-järvellä, kosteikolla, jolla pesii noin puolet alueen noin 230 lintulajista. Viimeinen pysähdys ennen Nukusia on ,Tiesitkö? Legendan mukaan Mizdakhanin pienet tiilitornit toteuttavat toiveita Legendan mukaan toiveesi toteutuu, jos ladot Nukusin lähellä olevalla Mizdakhanin nekropolilla seitsemän tiilen pylvään; toisen tarinan mukaan jokainen pylväs lisää maailman ikään seitsemän vuotta. Kukkulalla on raunioita monilta vuosisadoilta. Lue lisää → käytössä oleva historiallinen nekropoli matalilla kukkuloilla lähellä Khojeylia; siellä ovat muinaisen Tiesitkö? Nukusin läheltä on löydetty Intian valtameren simpukankuoria Mizdakhanin lähellä sijaitseva Gyaur-Kala, 300-luvulla eaa. rakennettu Horezmin linnoitus, jonka muurit ovat noin 10 m korkeat, oli Silkkitien haaran varrella. Löytöihin kuuluu korallihelmiä, Intian valtameren kuoria ja kultalangalla kudottuja kankaita. Lue lisää → kaupungin rauniot ja monien vuosisatojen aikana rakennettuja mausoleumeja. Kuten millä tahansa käytössä olevalla hautausmaalla, vierailijat kulkevat hiljaa ja pukeutuvat peittävästi.
Nukus ja Savitsky-museo
Tiesitkö? Karakalpak tarkoittaa ”mustaa hattua” Karakalpakit, joista Karakalpakstan on saanut nimensä, kutsuvat itseään nimellä qaraqalpaq: qara tarkoittaa mustaa ja qalpaq hattua. Maailman 900 000 karakalpakista noin 770 000 asuu tasavallassa, jonka pääkaupunki on Nukus. Lue lisää → pääkaupunki Nukus on paikka, josta matka alkaa ja johon se päättyy, ja siellä on yksi Keski-Aasian suurista yllätyksistä. Tiesitkö? Vuoden 2010 elokuva kertoo, miten Savitsky kokosi kokoelmansa Vuoden 2010 dokumentti seuraa Igor Savitskya, joka etsi käsiinsä avantgardemaalareita, joiden töitä ei noina vuosina näytetty museoissa, tapasi heidän perheitään ja toi tuhansia teoksia Nukusiin. Ben Kingsley on Savitskyn ääni. Lue lisää → mukaan nimetyssä valtion taidemuseossa on noin 100 000 esinettä, muun muassa yksi maailman suurimmista neuvostoavantgarden kokoelmista, jonka Savitsky kokosi vuosikymmenten aikana, sekä karakalpakkien koruja, pukuja ja arkeologiaa. Jos lentoaikataulusi sallii, varaa museolle muutama tunti ennen Aralia tai sen jälkeen. Juttumme Savitsky-museosta kertoo, mitä kannattaa katsoa.
Näin Aralin jatkomatkamme toimii
Aralille matkataan jatkona pidemmälle reitille, yleensä Samarkandin, Buharan ja Hivan lisäksi. Jatkomatka Araljärvelle kestää kaksi päivää. Päivä 1: aamulento Taškentista Nukusiin, sitten 4×4-maastoautolla Muynakiin ja laivahautausmaalle, Ustjurtin ylängön yli rantaan ja yö leirissä veden äärellä. Päivä 2: takaisin ylängön yli pysähdyksin Sudochie-järvellä ja Mizdakhanissa, sitten Nukus ja iltalento Taškentiin. Hintaan sisältyvät kotimaan lennot, 4×4-auto, leiriyö ja englanninkielinen opas (suomenkielinen opas pyynnöstä); yksityiskohdat ja päivämäärät ovat matkan sivulla.
Parhaat vuodenajat ovat kevät (huhti–toukokuu) ja syksy (syys–lokakuu). Kesällä avoimella merenpohjalla on hyvin kuuma eikä varjoa ole, ja keväällä ja syksylläkin päivän ja yön lämpötilaero on jyrkkä, joten ota mukaan lämmin vaatekerros sekä hattu, aurinkolasit ja aurinkovoide. Ylängöllä matkapuhelinverkko on heikko tai puuttuu kokonaan. Jos haluat viettää alueella enemmän aikaa Horezmin aavikkolinnoitusten parissa, katso Karakalpakstan ja Horezmin aavikkolinnoitukset -matkamme ja Karakalpakstanin matkaoppaamme.
Lyhyesti
- Vuonna 1960 Aral peitti noin 68 000 km²; joet ohjattiin muualle, meri jakautui vuonna 1987, ja Etelä-Aralin itäinen allas oli kuiva vuoteen 2014 mennessä.
- Muynakin laivat ja sen pieni museo selittävät tarinan parhaiten; katso ensin laivat, sitten museo.
- Kuivuneelle merenpohjalle istutetaan saksaulia sitomaan hiekkaa ja suolaa; pohjoisessa Kokaralin pato on tuonut veden ja kalat takaisin.
- Kahden päivän jatkomatkallamme lennetään Nukusiin ja jatketaan 4×4-autolla Muynakiin, Ustjurtille ja yöksi veden äärelle; paluu kulkee Sudochie-järven ja Mizdakhanin kautta.
- Matkusta huhti–toukokuussa tai syys–lokakuussa ja pakkaa mukaan vaatteet sekä helteeseen että kylmään.
© Kuvat
- Ship cemetery, Muynak — Arian Zwegers / Wikimedia Commons · CC BY 2.0
- Desert shrubs on the sands of the Aralkum, the former bed of the Aral Sea, at sunrise, Muynak district — NatalieChunina / Wikimedia Commons · CC BY-SA 4.0
- Mizdakhan necropolis near Nukus — Erik Albers / Wikimedia Commons · CC BY-SA 4.0
