Karakalpakstan: Nukus, Araljärvi ja aavikkolinnoitukset – matkaopas

Karakalpakstanin tasavalta on Uzbekistanin luoteisosa, ja se on suuri: noin 166 600 km², yli kolmannes maan pinta-alasta. Se sijaitsee Amudarjan alajuoksulla, missä joki muodostaa suistonsa. Idässä levittäytyy Kyzylkumin aavikko, lännessä kohoaa Ustjurtin ylänkö, ja pohjoisessa on se, mitä Araljärvestä on jäljellä. Pääkaupunki on Nukus.

Täällä asuu noin 2,1 miljoonaa ihmistä. Sekä karakalpakki että uzbekki ovat virallisia kieliä, ja Nukusissa kuulet myös venäjää. Karakalpakki on kazakkia lähellä oleva turkkilainen kieli, ja kansan nimi tulee kahdesta sanasta, qara ”musta” ja qalpaq ”hattu”. Jurtta, hopeakorut, kirjailtu kansallispuku ja tarinankertojien, zhyraujen, välittämät pitkät eepokset ovat perintöä, johon törmäät täällä yhä uudelleen, museoissa ja ruokapöydässä.

Nukus on nuori kaupunki: se perustettiin virallisesti vuonna 1932, ja nykyään siellä asuu noin 350 000 ihmistä. Sen leveät kadut on suunniteltu 1900-luvulla, ja useimmat matkailijat tulevat tänne yhden osoitteen takia. Igor Savitskyn mukaan nimetyssä valtion taidemuseossa on venäläistä ja keskiaasialaista avantgardea, karakalpakkien taidekäsityötä ja muinaisen Horezmin löytöjä. Museosta on oma artikkelinsa: Savitsky-museo Nukusissa, jossa kerromme sen historiasta, taiteilijoista ja saleista, joita ei kannata ohittaa.

Kaksi käytännön asiaa kannattaa ottaa huomioon. Museo on suljettu maanantaisin, joten älä saavu Nukusiin sunnuntai-iltana vain yhdeksi päiväksi. Varaa sille myös vähintään puoli päivää; loppupäivä kuluu Mizdakhanissa aivan kaupungin ulkopuolella.

Mizdakhan sijaitsee kukkuloilla Khojeylin kaupungin länsipuolella, noin 40 minuutin automatkan päässä Nukusista. Alue on noin 200 hehtaarin laajuinen. Yhdellä kukkulalla ovat Gyaur-Kalan linnoituksen rauniot, joiden vanhimmat muurit ovat 300-luvulta eaa.; viereisellä on nekropoli, jonka viimeiset hautaukset ajoittuvat 1300-luvulle. Ympäröivä kaupunki tuhoutui Timurin Horezmiin suuntaamilla sotaretkillä, eikä sitä koskaan rakennettu uudelleen, joten kukkulat jäivät vainajille.

Laskeudu Mazlum Khan Sulun maanalaiseen mausoleumiin ja kävele kupolihautojen välistä pienille tiilipylväille, joita kävijät latovat polkujen varsille. Paikallisen legendan mukaan yhdestä vanhasta mausoleumista putoaa joka vuosi tiili, ja kun viimeinen putoaa, maailma loppuu; siksi ihmiset lisäävät omia tiiliään ja esittävät toiveen. Tule myöhään iltapäivällä, kun valo on matalalla ja kupolit erottuvat aavikkoa vasten.

Chilpik on toinen kukkula, noin 43 km Nukusista etelään Turtkuliin vievän tien varrella. Noin 35 m korkean luonnonkukkulan laella on rengasmainen savimuuri. Se on dakhma, yli kaksituhatta vuotta vanha hiljaisuuden torni ajalta ennen islamia, jolloin vainajat asetettiin taivasalle. Kiipeäminen kestää muutaman minuutin, ja huipulta näet Amudarjan laakson. Kohde sopii Nukusin ja linnoitusten väliselle matkalle.

Muynak on noin 200 km Nukusista pohjoiseen. 1900-luvun jälkipuoliskolle asti se oli satama ja kalastajakaupunki, jossa oli säilyketehdas. Kun Araljärveä ruokkineiden jokien vettä alettiin johtaa kasteluun, rantaviiva vetäytyi, ja kaupunki jäi keskelle uutta aavikkoa, Aralkumia, entistä järvenpohjaa.

Ruostuvat alukset seisovat Araljärven muistomerkin luona kaupungin pohjoispäässä, entisen sataman reunalla. Niiden yläpuolella olevalta näköalapaikalta katselet vanhaa järvenpohjaa. Kaupungin pienessä museossa on maalauksia ja valokuvia vuosilta, jolloin Muynakissa vielä kalastettiin. Varaa aikaa kumpaankin: laivat kertovat tarinan lopun, museo sen alun.

Itse vesi on yhä noin 200 km Muynakin takana Ustjurtin ylängön toisella puolella, ja viimeinen osuus kuljetaan jeeppiuraa pitkin ylängön reunaa, vanhalle järvenpohjalle putoavien jyrkänteiden ohi. Araljärvelle ei mennä uimaan. Sinne mennään seisomaan rannalla, joka on siirtynyt, hiljaisuudessa, jollaista on vaikea löytää muualta.

Miten järvi kutistui ja millainen matka on, kerromme artikkelissa Araljärvi nykyään. 2 päivän jatkomatkamme Araljärvelle alkaa aamulennolla Taškentista Nukusiin, jatkuu nelivetoautolla (4×4) Muynakiin ja Ustjurtin yli yöksi leiriin veden äärelle ja palaa Sudochie-järven ja Mizdakhanin kautta iltalennolle. Se on suunniteltu lisättäväksi pidempään reittiin; englanninkielinen opas sisältyy hintaan, suomenkielinen opas pyynnöstä.

Amudarjan toisella puolella Hivasta, Kyzylkumin reunalla, seisovat muinaisen Horezmin savilinnoitukset. Aluetta kutsutaan nimellä Ellikqala, ”viisikymmentä linnoitusta”, ja samaa nimeä kantaa yhä Karakalpakstanin piirikunta. Tunnetuin on Ayaz-Kala, kolme linnoitusta kukkulalla ja sen juurella; sen vanhimmat muurit ovat 300–200-luvuilta eaa. Toprak-Kala oli Horezmin pääkaupunki 100–200-luvuilla jaa., ja Kyzyl-Kala seisoo aivan sen vieressä. Vuodesta 2008 ”Muinaisen Horezmin aavikkolinnat” ovat olleet Uzbekistanin alustavassa UNESCOn maailmanperintöluettelossa.

Linnoitukset sijaitsevat Hivan ja Nukusin välissä, noin 150 km:n päässä Nukusista, joten ne sopivat parhaiten matkalle kaupungista toiseen. Jokaisesta linnoituksesta, niiden legendoista ja Ayaz-Kalan jurttaleiristä kerromme oppaassamme Horezmin aavikkolinnoitukset. Jos majoitut Hivassa, varaa retkemme Ayaz-Kalan linnoitukseen.