Amir Timur (Tamerlan): elämä, pääkaupunki ja missä hänen perintönsä näkyy

4. syyskuuta 1404 joukko kastilialaisia lähettiläitä saapui Samarkandin laitamille oltuaan yli vuoden matkalla Cádizista. Heidät otti vastaan puutarhassa, hedelmätarhojen keskelle rakennetussa palatsissa, lähes seitsemänkymmenvuotias hallitsija, joka oli sotinut kolmekymmentäviisi vuotta. Hänen nimensä oli Timur. Eurooppa kutsui häntä Tamerlaniksi, ja hänen lähettiläsvieraansa Ruy González de Clavijo kirjoitti muistiin kaiken, mitä näki.

Timur on useimpien niiden sinisten kupolien takana, joiden vuoksi matkailijat tulevat Uzbekistaniin. Tässä on hänen elämänsä matkailijalle kerrottuna syntymäkaupungista hautaan asti, ja mukana ovat paikat, joissa hänen jäljillään voi yhä kulkea. Pysyttelemme historiassa ja muistomerkeissä; jokaisesta rakennuksesta on tällä sivustolla oma yksityiskohtainen oppaansa, ja linkitämme niihin.

Kuka Timur oli

Timur syntyi Keshin lähellä, kaupungissa, jota nykyään kutsutaan Shahrisabziksi, noin 80 km Samarkandista etelään. Myöhemmät hovihistoriat antavat päivämääräksi 8. huhtikuuta 1336; hänen omana aikanaan kirjoitetut lähteet viittaavat 1320-luvun loppuun. Hänen sukunsa kuului barlaksiin, turkkilaista kieltä puhuvaan, alkujaan mongolialaiseen heimoon, ja hänen isänsä Taraghai oli vähäinen aatelinen. Nimi Timur tarkoittaa ”rautaa”.

Noin vuonna 1363 hän sai nuorena soturina kaksi nuolta, oikeaan jalkaan ja oikeaan käteen. Hän menetti kaksi sormea ja ontui loppuelämänsä. Persiankielinen lisänimi Timur-i Lang, ”ontuva Timur”, muuttui eurooppalaisissa kielissä muotoon ”Tamerlan”. Uzbekistanissa häntä kutsutaan nimellä Amir Timur tai Amir Temur.

Keshistä valtaistuimelle

1360-luku oli kilpailevien ruhtinaiden aikaa Amudarjan ja Syrdarjan välisillä mailla. Timur nousi lankonsa Amir Husaynin liittolaisena ja sitten kilpailijana. Vuonna 1370 Husayn kukistettiin, ja 9. huhtikuuta 1370 Timur julistettiin hallitsijaksi Balkhissa. Hän nai Saray Mulk Khanumin, Husaynin lesken ja Tšingis-kaanin jälkeläisen.

Timur ei koskaan kutsunut itseään kaaniksi. Tuo arvonimi kuului perinteen mukaan Tšingis-kaanin jälkeläisille, joten hän piti tuon suvun kaania keulakuvana ja hallitsi itse arvonimellä amir, ”komentaja”. Avioliittonsa kautta hän otti myös arvonimen güregen, hallitsijasuvun ”vävy”. Hän teki Samarkandista pääkaupunkinsa.

Kolmekymmentäviisi vuotta sotaretkiä

Loppuelämänsä Timur oli lähes aina sotaretkellä. Hän valloitti Horezmin ja Urgenchin vuonna 1379, taisteli Kultaisen ordan kaania Tokhtamyshia vastaan vuonna 1391 ja uudelleen 1395, saapui Delhiin vuoden 1398 lopulla ja voitti 20. heinäkuuta 1402 Ankarassa osmanisulttaani Bayezid I:n. Hänen valtakuntansa ulottui Anatoliasta Intian rajoille.

Nämä sodat kävivät raskaiksi kaupungeille, joihin ne ulottuivat, ja hänen aikansa kronikoitsijat muistavat hänet yhtä lailla pelolla kuin kunnioituksella. Nykyhistorioitsijat punnitsevat molempia puolia: sotaretkien tuhoja sekä käsityöläisiä, oppineita ja rikkauksia, joita niiltä tuotiin Samarkandiin. Yksi kohtaaminen kertoo jälkimmäisestä puolesta. Vuonna 1401 Damaskoksen edustalla Timur keskusteli päiväkausia suuren pohjoisafrikkalaisen historioitsijan Ibn Khaldunin kanssa, joka jätti keskusteluista kuvauksen.

Samarkand, hänen rakentamansa pääkaupunki

Timur rakensi Samarkandin uudelleen valtakuntansa näyteikkunaksi. Käsityöläisiä tuli Iranista, Intiasta, Horezmista ja Kultaisesta ordasta, ja kaupungin ympärille hän perusti puutarhapalatseja, joissa otti vastaan vieraita. Intian sotaretken jälkeen, toukokuussa 1399, alkoi hänen perjantaimoskeijansa Bibi-Khanymin rakentaminen; sen piha oli tarkoitettu 10 000 ihmiselle ja portaali oli 35 metriä korkea.

Shah-i-Zindan kukkulalle haudattiin laattakoristeisiin mausoleumeihin hänen sisarensa, veljen- ja sisarentyttärensä, vaimonsa ja sotapäällikkönsä, ja kun kävelet sen kujaa ylös, näet, miten hänen aikansa laatantekijät hioivat taitonsa huippuunsa. Vuonna 2001 Samarkand merkittiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon kulttuurien risteyskohtana. Miten kaupunki kasvoi ennen häntä ja hänen jälkeensä, kerrotaan oppaassamme muinainen Samarkand.

Kesh ja Valkoinen palatsi

Timur ei unohtanut kotikaupunkiaan. Vuonna 1380 hän aloitti Keshissä palatsin, Ak-Sarayn eli Valkoisen palatsin rakentamisen; portissa sen valmistumisvuodeksi mainitaan 1404. Sisäänkäynnistä ovat säilyneet vain kaksi tornia, jotka kohoavat yhä noin 38 metrin korkeuteen, ja niiden välissä on 22,5 metriä leveä kaari.

Vanhaan kaupunkiin hän rakensi Dorus Siadatin vanhimmalle pojalleen Jahangirille, joka kuoli nuorena vuonna 1376, ja rakennutti sinne itselleen kivisen kryptan. Häntä ei koskaan haudattu siihen. Shahrisabzin historiallinen keskusta on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelossa vuodesta 2000; suunnittele päivä oppaamme Shahrisabz Samarkandista avulla.

Clavijon lähetystö 1403–1406

Kastilian kuningas Henrik III lähetti Ruy González de Clavijon Timurin luo Ankaran voiton jälkeen. Lähetystö lähti Cádizista 22. toukokuuta 1403, talvehti Konstantinopolissa, ylitti Mustanmeren Trebizondiin ja jatkoi maitse Tabrizin, Mashhadin, Balkhin ja Termezin kautta. Keshissä lähettiläät näkivät Ak-Sarayn olevan yhä rakenteilla kahdenkymmenen vuoden työn jälkeen.

Samarkandissa he viipyivät syyskuusta 21. marraskuuta 1404 asti. Clavijo kuvasi puutarhoissa pidettyjä juhlia, jalokivin koristeltuja silkkipaviljonkeja, maalattuja norsuja ja kaupunkia, jota rakennettiin ja rakennettiin uudelleen jatkuvasti: hän näki Timurin määräävän uuden moskeijansa liian matalan porttikäytävän purettavaksi ja rakennettavaksi uudelleen. Hän palasi kuninkaansa hoviin 24. maaliskuuta 1406. Hänen kertomuksensa, joka painettiin vuonna 1582 nimellä Embajada a Tamorlán, on yhä täydellisin silminnäkijän kuvaus Timurin Samarkandista. 8 päivän matkamme Clavijon jäljillä seuraa hänen reittiään Samarkandin, Shahrisabzin ja Buharan halki.

Viimeinen sotaretki ja Gur-e-Amir

Joulukuussa 1404, pian lähettiläiden lähdön jälkeen, Timur lähti itään Ming-dynastian Kiinaa vastaan harvinaiselle talviselle sotaretkelle. Hän sairastui Syrdarjan takana ja kuoli Otrarissa, jota lähteissä kutsutaan Farabiksi, 17. tai 18. helmikuuta 1405. Hänen ruumiinsa tuotiin takaisin Samarkandiin.

Häntä ei haudattu Keshiin vaan Gur-e-Amiriin, mausoleumiin, jonka hän oli aloittanut pojanpojalleen Muhammad Sultanille. Toinen pojanpoika, Ulugh Beg, asetti myöhemmin hänen hautansa päälle tummanvihreän nefriittilohkareen. Kesäkuussa 1941 antropologi Mihail Gerasimovin johtama ryhmä avasi haudan: luut vahvistivat vanhat vammat oikeassa jalassa ja käsivarressa ja osoittivat miehen olleen noin 172 cm pitkä, aikakaudelleen pitkä. Gerasimov muovaili hänen kasvonsa kallon perusteella, ja Timur haudattiin uudelleen vuonna 1942.

Perijät: Shah Rukh, Ulugh Beg ja Babur

Timurin perustama timuridien dynastia hallitsi vuoteen 1507 asti. Hänen poikansa Shah Rukh hallitsi valtakuntaa Heratista, kun taas Samarkand meni Shah Rukhin pojalle Ulugh Begille, tähtitieteilijäruhtinaalle, joka rakensi madrasan Registanille sekä observatorion. Heidän aikaansa 1400-luvulla kutsutaan timuridien renessanssiksi: suurta rakentamista, tähtitiedettä, runoutta ja kirjamaalausta. Tuon ajan tähtitieteilijöistä ja matemaatikoista kerrotaan jutussa Uzbekistanin suuret tiedemiehet.

Babur, joka syntyi Andižanissa vuonna 1483 ja polveutui Timurista viidennessä polvessa, perusti Intiaan Mogulivaltakunnan vuonna 1526. Mitä koko suku rakensi, tutki ja kirjoitti, kerrotaan oppaassamme timuridit ja heidän perintönsä.

Missä Timurin jäljet näkee nykyään

• Taškent: Amir Timurin aukio ratsastajapatsaineen ja sen vieressä sinisen kupolin alla vuonna 1996 avattu timuridien historian valtiollinen museo. Se avattiin uudelleen keväällä 2026 uudella näyttelyllä, joka kertoo hänen elämästään ja aikakaudestaan; katso Taškentin museot.
• Samarkand: Gur-e-Amir, Bibi-Khanym ja Shah-i-Zinda, hänen elinaikansa kolme muistomerkkiä. Käymme Gur-e-Amirissa illan hämärtyessä, kun kupoli on valaistu.
• Shahrisabz: Ak-Saray ja sen edessä hänen vuonna 1996 pystytetty patsaansa, Dorus Siadat ja tyhjä krypta – päiväretki noin 90 km vuorten yli Samarkandista.

Timur matkalla

Kaikki hänen elämänsä paikat mahtuvat yhteen viikkoon. Matkamme Clavijon jäljillä kestää 8 päivää ja kulkee Taškentin, Samarkandin, Shahrisabzin ja Buharan kautta; englanninkielinen opas sisältyy hintaan, suomenkielinen opas pyynnöstä. Jos olet jo Samarkandissa, lisää Shahrisabzin päiväretki mihin tahansa ohjelmaan tai valitse 8 päivän klassinen matka, joka kattaa Taškentin, Samarkandin, Buharan ja Hivan. Miellyttävimmät kuukaudet ovat huhti–toukokuu ja syys–lokakuu, jolloin muistomerkkien välillä on mukava kävellä koko päivän.

Lyhyesti

• Timur, jota Euroopassa kutsuttiin Tamerlaniksi, syntyi Keshin (Shahrisabzin) lähellä perinteen mukaan 8. huhtikuuta 1336 ja hallitsi vuosina 1370–1405 amiirina, ei kaanina.
• Hänen sotaretkensä ulottuivat Anatoliasta Delhiin; hän toi käsityöläisiä ja rikkauksia pääkaupunkiinsa Samarkandiin.
• Hänen omat rakennuksensa: Ak-Saray Shahrisabzissa sekä Bibi-Khanym ja Shah-i-Zindan sukuhaudat Samarkandissa.
• Kastilian lähettiläs Clavijo näki hänen hovinsa vuonna 1404 ja jätti siitä rikkaimman silminnäkijäkuvauksen.
• Timur kuoli Otrarissa helmikuussa 1405 ja lepää Gur-e-Amirissa; hänen museonsa on Taškentissa.