Buharan juutalaiset: sivu Buharan historiasta

Buhara on kaupunki, jossa käsityöläiset, kauppiaat ja monenlaiset perheet elivät vuosisatojen ajan rinta rinnan. Yksi sen historian vanhimmista sivuista kuuluu Buharan juutalaisille: yhteisölle, joka eli Keski-Aasiassa yli tuhat vuotta ja jätti selvän jäljen vanhan kaupungin käsitöihin, musiikkiin ja ilmeeseen.

Mistä nimi tulee

Koko Keski-Aasian juutalaisia yhteisöjä – Samarkandissa, Taškentissa ja Fergananlaaksossa – kutsuttiin ”buharalaisiksi”, koska niiden tärkein kulttuurikeskus oli Buhara. Perimätieto ajoittaa yhteisön alun muinaisiin aikoihin; historioitsijoiden mukaan luotettavat todisteet siitä ovat Balkhista ja Horezmista 700- ja 800-luvuilta.

Bukhorin kieli

Yhteisö puhui bukhoria, tadžikin kieltä lähellä olevaa kieltä. Sitä kirjoitettiin heprealaisin kirjaimin, 1920- ja 1930-luvuilla latinalaisin aakkosin ja vuodesta 1940 kyrillisin. Nykyään bukhoria puhuu lähinnä vanhempi sukupolvi, kun taas lapsenlapset tuntevat isoäitiensä sanonnat ja ruokien nimet.

Värien mestarit

Buharan juutalaiset olivat tunnettuja värjäreitä: indigo ja muut luonnonvärit, jotka antoivat värinsä Buharan kuuluisille kankaille, kulkivat suurelta osin heidän käsiensä kautta. Kun katsot vanhoja buharalaisia tekstiilejä museoissa, kannattaa muistaa, että niiden tekijöihin kuuluivat myös juutalaiskorttelin värjärit.

Shashmaqomin musiikki

Buharan juutalaiset muusikot olivat tärkeä osa shashmaqomia, Buharan ja Samarkandin klassista musiikkia, ja he esiintyivät hovissa. Shashmaqom on nykyään UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa, ja heidän panoksensa on osa sitä, mitä siinä kuulet.

Lyabi-Hauzin lammen legenda

Visiiri Nadir Divan-Begi halusi kaivaa lammen tontille, joka kuului vanhalle leskelle juutalaiskorttelista. Leski ei halunnut myydä sitä. Legendan mukaan hän lopulta suostui ja pyysi vastineeksi maata synagogaa varten. Kerrotaan, että näin Buhara sai päälampensa, jonka äärellä vieraat eri puolilta maailmaa juovat nykyään teetä.

Magoki-Attorin moskeija

Buharan oppaat kertovat, että ennen vanhaan myös juutalaisen yhteisön jäsenet rukoilivat jonkin aikaa tässä moskeijassa – yhdessä kaupungin vanhimmista – kunnes he saivat oman synagogan. Se on tarina hyvästä naapuruudesta, jota buharalaiset kertovat mielellään yhä uudelleen.

Kortteli tänään

Vanha juutalaiskortteli on muutaman minuutin kävelymatkan päässä Lyabi-Hauzista. Täällä on säilynyt sisäpihallisia taloja, jotka on rakennettu yhteisölle ominaiseen tyyliin, synagoga on toiminnassa ja osa taloista on kunnostettu. Monet perheet, joiden esivanhemmat asuivat täällä, asuvat nykyään eri maissa ja tulevat Buharaan tutustumaan juuriinsa.

Jos menet sinne

Korttelin voi helposti liittää kävelyyn vanhassa Buharassa: pari tuntia sen historian tuntevan oppaan kanssa riittää. Kyseessä on asuinalue: valokuvaamme ihmisiä ja sisäpihoja vasta luvan kysyttyämme, synagogaan menemme peittävässä vaatetuksessa, ja lauantaisin ja pyhäpäivinä sillä on oma aikataulunsa, joten sovimme vierailun ajan etukäteen. Paras aika kävelyille Buharassa on kevät ja syksy.