Sogdilaiset: Silkkitien kauppiaat ja missä heidän perintöään näkee

Vuonna 1907 arkeologi Aurel Stein tutki raunioitunutta kiinalaista vartiotornia noin 90 km Dunhuangista länteen ja löysi kadonneen postisäkin. Sen sisällä oli noin vuonna 313 sogdin kielellä, Samarkandin kielellä, kirjoitettuja kirjeitä. Eräs kauppias raportoi kotona oleville kumppaneilleen myskistä, pellavasta ja hopeasta; nuori nainen kirjoitti äidilleen olevansa jumissa Dunhuangissa ilman rahaa. Yhden kirjeen kuoressa lukee yhä sen määränpää: Samarkand.

Sogdilaiset olivat tämän kaupungin ja sen keitaiden kansaa, ja vuosisatojen ajan he olivat Silkkitien kauppiaita. Tässä kerromme, keitä sogdilaiset olivat, miten heidän kauppansa ulottui Kiinaan asti ja missä heidän perintöään voi nähdä nykyään Samarkandissa, Buharassa ja rajan toisella puolella Penjikentissä.

Keitä sogdilaiset olivat

Sogd eli Sogdiana oli Zeravšanin laakson ja sen naapurikeitaiden maa Amudarjan ja Syrdarjan välissä. Sen kaupunkeja olivat Samarkand, Buhara, Penjikent ja Paykend, ja persialaisten akhaimenidikuninkaiden aikaan Samarkand oli sen pääkaupunki. Kreikkalaiset tunsivat kaupungin nimellä Marakanda, kun Aleksanteri Suuri valtasi sen vuonna 329 eaa.

Sogdilaiset viljelivät kasteltua laaksoa, mutta heidät muistetaan jostain muusta. Ajanlaskun alkua edeltäneiltä vuosisadoilta noin 900-luvulle jaa. he hoitivat suuren osan karavaanikaupasta Kiinan, Intian, Persian ja Bysantin välillä. Vuonna 568 eräs sogdilainen osallistui turkkilaisen kaganaatin lähetystöön, joka lähetettiin Konstantinopoliin neuvottelemaan silkkikaupasta. Sogdin paikka maan pitkässä historiassa selviää jutusta Uzbekistanin historia 10 minuutissa.

Kieli, jota kirjoitettiin Samarkandista Kiinaan

Sogdi oli itäiranilainen kieli, ja 600-luvulle tultaessa se oli Silkkitien kaupan yhteinen kieli. Sillä oli oma kirjoitusjärjestelmänsä, joka kehittyi aramealaisesta kirjaimistosta. Kirjoitus kulki kieltä pidemmälle: uiguurit omaksuivat sen, muinaisuiguurin kirjaimistosta syntyi mongolialainen kirjoitus, ja mantšun kirjoitus polveutuu puolestaan siitä.

Suurin osa tiedoistamme on peräisin kirjeistä ja asiakirjoista. Steinin löytämät Vanhat kirjeet ovat varhaisimmat laajemmat sogdinkieliset tekstit, ja nykyään niitä säilytetään British Libraryssa. Toinen arkisto löytyi 1930-luvun alussa Mugh-vuorelta nykyisen Tadžikistanin vuoristosta: Penjikentin hallitsijan Devashtichin hovin kauppa- ja virka-asiakirjoja noin vuodelta 700. Dunhuangin ja Turfanin sogdilaiset tekstit tuovat lisäksi buddhalaisia, manikealaisia ja kristillisiä kirjoituksia: sogdilaiset kauppiaat kuljettivat muutakin kuin tavaroita.

Kauppiaat Samarkandista Chang’aniin

Kauppa toimi yhteisöjen varassa. Sogdilaiset suvut asettuivat Kiinaan johtavan tien varren kaupunkeihin Dunhuangista pääkaupunkeihin asti ja pitivät yhteyttä Samarkandiin kirjeitse, kuten postisäkki osoittaa. Kiinassa tällaisen yhteisön johtajalla oli arvonimi sabao, kiinalainen muoto sogdinkielisestä karavaaninjohtajaa tarkoittavasta sanasta.

Yksi heistä, Wirkak, kiinaksi Shi Jun, hoiti tätä virkaa Liangzhoussa ja kuoli vuonna 579 86-vuotiaana. Hänen hautansa löydettiin vuonna 2003 Xi’anista. Hautakirjoitus on kirjoitettu kiinaksi ja sogdiksi, ja kivisarkofagissa kuvataan juhla-aterioita, metsästystä, kulkueita ja karavaanimatkaa. Tang-dynastian (618–907) aikana sogdilaiset tunnettiin Kiinassa hyvin kauppiaina ja virkamiehinä.

Mitä tietä pitkin kulki ja miksi se kulki juuri näiden keitaiden kautta, siitä lisää jutussa mikä Silkkitie oli.

Afrasiyab ja Lähettiläiden maalaus

Sogdilainen Samarkand sijaitsi Afrasiyabin kukkulalla, kunnes mongolit valtasivat sen vuonna 1220. Vuonna 1965, kun kukkulan läpi kaivettiin tietä, työmiehet paljastivat salin seinät, jotka oli maalattu vuosina 648–651 kuningas Varkhumanille. Länsiseinällä lähettiläät monista maista saapuvat hänen eteensä, ja yhden kaavun sogdinkielinen kirjoitus kertoo kantajansa nimen: Pukarzate, Chaganianin kansleri. Pohjoisseinällä on Kiina, keisari metsästämässä ja keisarinna veneessä. Kaksi miestä, joiden lakeissa on höyheniä, tunnistetaan yleensä Goguryeon, korealaisen kuningaskunnan, lähettiläiksi.

Vuonna 1970 perustettu Afrasiyab-museo sijaitsee kukkulalla ja säilyttää maalausta sekä yli 20 000 löytöä. Se on avoinna maanantaista lauantaihin klo 9.00–17.00; varaa aikaa noin tunti. Maalaus herää eloon vasta tarinan kanssa, joten katsomme sen oppaan kanssa, ja 7 päivän matkamme ”Afrasiyabin lähettiläät” on rakennettu sen ympärille. Kaupungin muut museot löydät jutusta Samarkandin ja Buharan museot.

Maalauksen tulkinta seinä seinältä ja kukkulan muut nähtävyydet ovat oppaassamme Afrasiyab-museo.

Penjikent: sogdilainen kaupunki rajan takana

Zeravšanin yläjuoksulla, heti rajan takana Tadžikistanissa, muinainen Penjikent sijaitsee terassilla nykyisen kaupungin yläpuolella. Se kasvoi 400-luvulta jaa. lähtien, sen taloja koristeltiin seinämaalauksin vuoteen 722 asti, ja 700-luvun loppuun mennessä terassien kaupunki oli hylätty. Siksi arkeologit löysivät kokonaisia sogdilaisen kaupungin katuja eivätkä myöhempien rakennusten kerroksia.

Parhaat seinämaalaukset vietiin museoihin: osa on Pietarin Eremitaasissa, osa Dušanben kansallisessa antiikkimuseossa. Paikan päällä kävelet raunioiden katuja ja katsot sitten löytöjä kaupungin Rudaki-museossa. Penjikentiin pääsee päiväretkellä Samarkandista Jartepan raja-aseman kautta; rajanylitys on selitetty Tadžikistanin matkaoppaassamme, ja yhden päivän jatkomatka Penjikentiin ja Seitsemälle järvelle lisää mukaan kaupungin yläpuolella olevat vuoristojärvet.

Paykend ja Varakhsha Buharan lähellä

Paykendia, noin 40 km Buharasta lounaaseen, kutsuttiin kauppiaiden kaupungiksi: se oli sogdilainen kauppakaupunki, joka kasvoi ajanlaskun alkua edeltäneiden vuosisatojen asutuksesta. Arabit valtasivat sen vuonna 706, se kukoisti uudelleen samanidien aikana ja hiipui 1000-luvulla, kun vesi ei enää yltänyt sinne. Kaivaukset alkoivat vuonna 1981; kuljet sitadellin, kaupunginmuurien ja moskeijan perustusten keskellä, ja paikan museo esittelee löytöjä. Vuodesta 2023 Paykend on kuulunut UNESCOn maailmanperintökohteeseen Silk Roads: Zarafshan–Karakum Corridor.

Varakhsha, noin 39 km Buharasta luoteeseen, oli Bukhar Khudahien, Buharan esi-islamilaisten hallitsijoiden, istuin. 700-luvulla sen palatsiin maalattiin kuningas, joka ratsastaa norsulla ja taistelee tiikereitä ja hirviömäisiä petoja vastaan. Rauniot ovat nykyään maakumpuja, joten kerromme tarinan kaupungissa: Varakhshan ja Buharan keramiikan museo on Nadir Divan-Begin khanakassa Lyabi-Hauzin laidalla. Miten molemmat yhdistetään muihin nähtävyyksiin, kerrotaan jutussa Buharan ympäristö.

Missä sogdilaisia löytöjä näkee museoissa

• Samarkand: Afrasiyab-museo ja Lähettiläiden maalaus.
• Buhara: Arkin sisällä oleva museo, jonka saleissa esitellään muinaisen Sogdin ja Buharan arkeologiaa; Varakhsha-museo Lyabi-Hauzin laidalla; Paykendin museo. Lisää jutussa Buharan Ark.
• Taškent: Uzbekistanin valtiollinen historiamuseo sekä Islamilaisen sivilisaation keskus, jonka salit ulottuvat Sogdianasta timurideihin. Molemmat esitellään jutussa Taškentin museot.
• Penjikent: rauniot ja Rudaki-museo rajan takana Tadžikistanissa.

Sogdiana osana matkaa

Sogdilaisten jälkiä on helppo seurata klassisella reitillä, koska heidän kaupunkinsa ovat niitä, joissa käyt joka tapauksessa. 8 päivän matkamme ”Sogdiana maan uumenista” on arkeologinen versio: historiamuseo Taškentissa, Afrasiyab ja sen maalaus, Paykend, Ark ja Varakhshan maalaukset Buharassa. 7 päivän matka ”Afrasiyabin lähettiläät” nostaa maalauksen ensimmäisen Taškentin, Samarkandin ja Buharan matkan keskiöön. Molemmilla matkoilla englanninkielinen opas sisältyy hintaan; suomenkielinen opas pyynnöstä.

Lyhyesti

• Sogdilaiset olivat Samarkandin, Buharan ja Zeravšanin laakson kansaa ja vuosisatojen ajan Silkkitien kauppiaita.
• Heidän kielellään oli oma, arameasta kehittynyt kirjoituksensa; siitä polveutuivat uiguurin ja mongolian kirjoitukset. Aurel Steinin vuonna 1907 löytämät, noin vuodelta 313 peräisin olevat Vanhat kirjeet ovat British Libraryssa.
• Näe vuosien 648–651 Lähettiläiden maalaus Samarkandin Afrasiyab-museossa maanantaista lauantaihin klo 9.00–17.00.
• Buharan lähellä Paykendissa on rauniot ja paikan oma museo; Varakhshan maalaukset näkee parhaiten Lyabi-Hauzin laidalla. Penjikentiin on Samarkandista päivän retki rajan yli.
• Tule huhti–toukokuussa tai syys–lokakuussa: kaivausalueilla ei ole varjoa, ja kesällä menemme sinne aikaisin aamulla.